Pohja kunnossa -live can begin

Life Time Story

Oikeastaan koko viime vuosi meni siten että meidän koti oli 'jossain vaiheessa'. Ensin se oli puoli vuotta myytävänä, esillä vieraita ihmisiä varten ja sitten se oli myllättynä, vähintään yksi huone kerrallaan. Keskeneräinen. Se jylläsi takaraivossa koko ajan, jokaikinen päivä.

Tänä aamuna ollessani Vipen kanssa ulkoilemassa ennen päiväkotiin menoa, seurasin pikkupoikani riemukkaita lumikinoskiipeilyjä ja nautin. Nautin niin paljon että tirautin pienen kyyneleen. Oli niin onnellinen olo. Mieleen tulvahti kaikki ne kerrat kun vielä olin pojan kanssa kotona ja me seikkailtiin pitkin maita ja mantuja. Minnekään ei ollut kiire vaan me jatkoimme matkaa niin kauan kuin haluttiin. Kunhan syömään päädyttiin ajallaan, joskus sekään ei ollut pakollista kun nappasimme eväät matkan varrelta. Menimme pitkin metsiä ja rantoja, kamera kaulalla ja meillä oli niin mukavaa, rentoa ja kesä (talvellakin). Lupasin silloin itselleni että jatkan seikkailuja töistä huolimatta koska ne vaan on paras asia mitä voi olla. En ole niitä lopettanut mutten myöskään ole enää ehtinyt samalla tavalla kuin silloin. Ja varsinkaan viime vuonna, kun kaikki kotona oli kesken. 

Mutta nyt, lumikinosten keskellä, tuli se se toinen kyynel silmäkulmaan kun mietin mikä kaikki nyt tästä eteenpäin on mahdollista. Pohjat on valmiita, kunnossa. Nyt alkaa taas se oikea eläminen. Juteltiin siitä miehenkin kanssa yhtenä päivänä, että nyt saadaan taas nauttia elämästä. Ei tarvitse miettiä yhtään mitään remonttia tai ylipäätään kotia, tämä on nyt valmis (toistaiseksi, heh) ja ihana. Sitä sanotaan että mitään ei arvosta ennenkuin sen menettää. No, minä kyllä arvostin ennenkin, emmekä me mitään oikeastaan edes menettäneet vaan pidimme vain vähän (pakollista) taukoa.

Mutta kyllä minä nyt taas tätä arvostan. Kun on aikaa ystäville, perheelle, kulttuurille ja elämälle. Arvostan niin paljon.

Kolmas kyynel tuli kun mietin tulevaa kesää. Kun saadaan lojua puistoissa ja rannalla. Vaeltaa metsissä, nauttia auringosta ja vesisateesta. Tulossa on niin paljon ihania tapahtumia ja tapaamisia, että kyyneleet voisi valua jo ihan norona pitkin poskia.

Olen aika herkkis. Mutta aika onnellinen herkkis.

Nyt pyyhin posket ja niistän räät ja lähden töihin.
Heippa!
Minna/lts

 

Kommentoi