Postikortti ja ystävyys (ja vähän jäkishuumaakin..)

Olen aina rakastanut sekä saada että lähettää postia. Kirjeitä ja kortteja. Ja paketteja.

Jo ennenkuin osasin kirjoittaa olin kirjeenvaihdossa vanhempien serkkujeni kanssa. Äitin kanssa kirjoitettiin ja luettiin niitä. Silloin myös läheteltiin paljon kortteja, ihan vain kuulumisten kyselyynkin sukulaisilta, puhelimen sijaan. Kun opin kirjoittamaan, hankin kirjeenvaihtokavereita lehtien palstoilta. Nykyään ei taida enää sellaista kulttuuria ollakaan. Minulla oli kirjeenvaihtokavereita ympäri Suomea. Jonkin aikaa jopa ulkomaillakin. Lisäksi kirjoittelin serkkujen kanssa sekä ystävien jotka asuivat toisella paikkakunnalla tai toisessa kaupunginosassa. Sekä harrastuskavereiden kanssa.

Oli aivan ihana kun postilaatikossa pilkotti kirje tai kortti, oli myös ihana ostaa ihanaa kirjepaperia ja -kuoria. Kirjoitella niihin kuulumisia ja liimailla tarroja ja kiiltokuvia. Vanhemmiten kirjoiteltiin sitten tietysti myös poikien kanssa. 

Minun lempikorttini, ikuisesti.

Kirjeenvaihdollahan me tämän minun Mundunikin kanssa aloitimme. Mieheni oli armeijassa kun tutustuimme ja kirjeenvaihto oli ahkeraa. Voi NIITÄ AIKOJA! Se oli niin romanttista ja kutkuttavan jännää aikaa. Kirjeet on meidän ’rakkaus’boxissa, varmassa tallessa, niitä on ihana lueskella sillontällöin. Me oltiin niin rakastuneita.. tosin ollaan me vieläkin, ei ole vuodet (kohta 20) tehneet tehtäväänsä huonompaan suuntaan. Rakkautemme on vain syventynyt ja mieheni on paras ystäväni.

Niin paljon kortteja rakastan että yhteen aikaan harrastin myös Postcrossingia muutaman vuoden. Siinä lähetellään kortteja ympäri maailmaa ja saadaan niitä myös ympäri maailmaa. Vitsin siistiä. Siinä saamisen ja antamisen ilon lisäksi oppii mukavasti eri maiden kulttuureista. Itsekin sain mitä ihmeellisimmistä maista postia. 

Unohtamatta vuoden tärkeimpiä kirjeitä, nimittäin The joulukirjeitä! Kirjoitetaan sekä yhden rakkaan serkkuni että Nenäsiskoni kanssa joulun alla the kirjeet joihin kirjoitellaan milloin joulusta, milloin vuoden tapahtumista, milloin mistäkin, tärkeitä kuulumisia. Liimaillaan joulutarroja ja laitellaan kenties ylläreitä mukaan ja luetaan ne sitten tahoillamme jouluaattona. Joskin ihan on muutama kerta ettei ole millään malttanutkaan odottaa ja sen onkin lukenut heti kun sen on näppeihinsä saanut..

Minulla on KAIKKI, siis ihan kaikki, kortit ja kirjeet tallessa, koko elämän ajalta. Kaikki joulukortit, pääsisiäiskortit, onnittelukortit, hääkortit, nimipäivkortit, muutenvaankortit, kaikki lasten saamat sekä tekemät kortit sekä ystävänpäiväkortit. Ja kaikki ihanat kirjeet, nuusk nuusk, ne tuoksuukin ihanasti vanhalle paperille. (vaikkakin joku aika sitten isäni postimerkki-kokoelmaa ihastellessani huomasin että iskä on muutaman minun kortin sinne varastanut,hihi)

Ja vaikka olenkin sitä mieltä että kortit ja kirjeet on kaikista parasta saada nimenomaan postilaatikosta, lähetettynä, eikä käteen annettuna, niin yksiä elämäni parhaimpia kirjeitä olen saanut mieheltäni keittiön pöydältä. Aamuisin. Monen monen vuoden ajan joka ikinen aamu se kumpi lähti ensimmäisenä töihin, yleensä mieheni, jätti aamukirjeen toiselle. Niitä oli ihana lukea. Oi niitä aikoja. Nekin kirjeet ovat kaikki tallessa. Pikkupapereilla paljon tärkeää asiaa♥

Tänään lähti 8 korttia taas postin matkaan. Kohti ystäviä huomisen ystävänpäivän merkiksi. Olisin kyllä halunnut vielä vähintään saman verran jos triplanakin lähettää mutta talous tulee vastaan. Olisi niin ihana lähettää kaikille jotka elämässäni ihanasti ovat mutta pakko on johonkin raja vetää ettei ihan joulukortti-ruljanssiin lipsahda.. Minä tosin lähettelen kortteja muulloinkin, huvin vuoksi, ei siihen tarvita joulua tai muuta merkkipäivää. Eikä se postimerkkikään onneksi niin kamalasti maksa.

On vain niin mukava ilahduttaa ihmisiä. Kukaan ei voi ainakaan murheelliseksi tulla kortista?

(postauksen kuvissa osa minun vanhimmista korteistani)

Toivotan siis nyt jo Hyvää ystävänpäivää! koska huomisen päivän tärkein ja mahtavin asia on jotain aivan muuta.
Jotain vieläkin tärkeämpää. Minun tyttäreni Vanhojen tanssit- päivä! 
Jännittää. Myös äitiä. Onneksi tapahtumiin pääsee osa meidän rakkaita ihmisiä katsomaan ja tukemaan sekä tyttöä että äitiä.

Ja lopuksi vielä! 

Täällä on jännät paikat kaiken muun lisäksi vielä jääkiekonkin suhteen! Kannustetaan Suomelle olympiakultaa!!

Mutta Vipen mielestä ei kuitenkaan makeaa mahan täydeltä:

Ja sitten on vielä jännät paikat itsellä siksikin että tämän kaiken kiireen keskellä käyn illalla katsomassa meidän teatteri-ryhmän Urpo ja Turbo-esityksen jota pieni osa meistä rupeaa päiväkodeissa esittämään. Käyn koeyleisönä sekä vedän heille pienet lämmitykset ennen showta. Ihan mahtavaa!