Rakastan kiljuvia ihmisiä

Kuva on taideteoksesta Kuopion kaupunginteatterissa, jossa kävimme eilen äidin ja anopin kanssa
katsomassa näytelmän Annie, mestariampuja, wuhuu!

’Juoksin maratoonin, wuhuu!’

’Kävin Madonnan konsertissa, wuhuu!’

’Otin tatskan, wuhuu!’

’Kissa/koira/hevonen pärjäsi kisoissa, wuhuu!’

’Esiinnyin yleisölle kesäteatterissa/tanssilattialla/sirkuksessa, wuhuu!’

’Lähden kiertämään Australiaa, wuhuu!’

’Siru oppi kävelemään, wuhuu!’

’Kaveriporukalla viinillä laivassa/lentokoneessa/rannalla/piknikillä, wuhuu!’

’Menen naimisiin, wuhuu!’

’Lomalle Pariisiin, wuhuu!’

Rakastan tuollaisia ihmisiä.

Rakastan sitä että elämästä innostutaan, että siitä hehkutetaan. Joko facebookissa, instassa, blogissa tai livenä, tai kaikissa. Facebookissa tykkään näistä kaikista, haluaisin aina myös kommentoida ja tsempata mutta siihen ei aika anna periksi. Minä en ymmärrä miksi kaikki eivät tykkää tälläisestä. Kuitenkin tässähän on kyse sen tietyn ihmisen elämästä, ja jos hänelle toivoo hyvää, tuntuu myös tälläiset ilmoitukset hyviltä. Minultahan mikään ei ole pois. Päinvastoin, saan tälläisistä ilmoituksista inspiraatioita omaankin elämään. 

Tuollaiset ihmiset nauttivat elämästä ja tuovat sen ilmi. He tekevät elämässä asioita joista ovat unelmoineet ja ylipäätään tekevät elämässään jotain. Toinen ääripää koska on ihmiset jotka eivät koskaan tee mitään koska eivät uskalla tai ehdi. Pelko ja kiire jättää usein kokemukset kokematta. Tuttuun on helppo jäädä, kiirettä on helppo syyttää, silloin ei paljon kiljuta onnesta.

Sitten on toki heitä jotka tekevät, mutteivat kilju siitä. Tekevät paljonkin kaikessa hiljaisuudessaan ja nauttiivat siitä siten. Se on mielestäni myös mahtavaa, koska heillä on se varmuus itsellään siitä tekemisestä. 

Siltikin rakastan juurikin kaikkein eniten niitä jotka kiljuvat. Ehkä juuri siksi että siten saan myös itse palan siitä. Siitä ilosta, elämästä ja rohkeudesta. Siksi kai itsekin olen sellainen kiljuja, koska tiedän että he, jotka minulle hyvää toivovat, saavat kiljumisestani pienen ilonkipinän myös itselleen.

Siispä kiljukaa hoi ihmiset kiljukaa. Lapset sen taidon osaavat ihan luonnostaan♥ Wuhuu!
Minna/lts