Rauhotu tyttö rauhotu!

Viime viikonloppuna miehen kanssa onnistuneesti selvitetty mysteerihuone -Kuopion urheilumuseo- Mysteerissä vei minulta varmaan sen viimeisenkin aivokapasiteetin – toivottavasti kuitenkin vain hetkellisesti.

Luinkin juuri Kauneus ja terveys- lehdestä että ’Tutkijat osoittivat ettei voi oikeasti tehdä montaa asiaa samaan aikaan vaan kyse on todella nopeista vaihdoista tehtävien välillä. Se kuormittaa aivoja ja voi pudottaa älykkyysosamäärää hetkellisesti’ Okei. ’Se ei siis olekaan hieno taitolaji vaan huono tapa.’ Oh my!

Alkuviikosta  y h d e n  puistoretken aikana minä pysäköin (ihan vähän vaan) väärin, ajoin yksisuuntaista väärään suuntaan ja sitten vielä ihan vahingossa (oikeasti) ajoin päin punaista! Huh huh! Olen myös pakastanut anopilta saadut sienet väärin, voi P***A! Olen aiheuttanut hajamielisyyttäni kotihälytyksen ja yhden reseptilääkkeen sain apteekista vasta kolmannella kerralla. Lähdin yhtenä päivänä kauppaan ostamaan tenavalle xylitol-pastillit päiväkotiin – ja enpä sitten ostanutkaan niitä.. Olen hävittänyt kaupungilla 80 euron edestä kulttuuriseteleitä, onneksi kuitenkin myös löytäen ne. Olen napsinut rakkaan ystäväni kanssa selfieitä tyttären sängyllä kikattaen kuin teini-ikäiset tytöt.

Olen kuitenkin muistanut ottaa kirjastokortin kirjastoon ja kampaamokortin kampaajalle. Töihin olen muistanut ottaa eväät, avaimet ja pääni. Olen muistanut sovitut tapaamiset ja lapsenkin olen hakenut päivittäin hoidosta. Kaikkea ei siis ole menetetty.

Siispä nämä hetkelliset liikennerikkomukset ym. johtuu varmasti siitä että päässäni on vain hetkellisesti aika monta asiaa. Enkä osaa sittenkään niitä samanaikaisesti käsitellä koska tutkimuskin sanoo niin. Olen nimittäin järkännyt syksyn ohjelmaa, kulttuuria ja muita rientoja on kalenteriin täytetty. Olen myös järjestellyt jo kalenterissa olleita, tulevia ja menneitä. Sen lisäksi on pitänyt joka ikinen ilta tuijottaa jotain leffaa puolikuolleena  miehen kanssa ja olen jotenkin ollut ihan sairaan väsynyt koko viikon. Olen jo alkanut pelätä anemian uusiutumista ja stressiäkin, elohiiri kun silmässä väpättää. Vai liekkö siellä väpättää sittenkin joku pilke?

Työkaverin kanssa päättelimme tämän kaiken johtuvan ihan vaan äitiydestä. Työkaverilla kuten minullakin on aika epäsäännöllinen arki ja niinpä naureskelimme yhdessä kaikelle tälle, kaikelle tälle kun missään ei välillä ole mitään järkeä. On melkein liian kiire elää hetkessä, paitsi sillon jos ei jaksa muuta kuin maata sohvalla ja tenava(t) pistää tuulemaan. Se on hetkessä elämistä jos mikä..haa haa haa. 

Kuitenkin, pihalta iloa arkeen tuovat ikkunankin kautta naapurin pihlajan aivan upean väriset marjat ja ihmetystä tuo älyttömän runsas tomaattisato. Ainut vaan että tomaatit on kaikki ihan vihreitä, yhtään ainoaa punaista tomaattia emme tänä kesänä ole vielä saaneet. Pyh.

Ajattelin siis vähän rauhottua, ainakin hetkellisesti että saan älykkyysosamäärän taas nousuun. 
Istuin tänään 2 tuntia kampaajalla ja nautin. 
Rauhoituin. Nyt voikin taas jatkaa näitä elämän ruuhka-aikoja.
Ihan niinkuin anoppikin eilen puhelimessa sanoi kaiken kiireen keskellä että päänsä on ihan sekaisin.
Niin on minunkin, samassa venessä ollaan anoppi, samassa veneessä ollaan.
Minna/lts