(romu)paratiisissa
Vietimme viikonloppuna yökyläilyn anopin ja vara-appiukon ’mökillä’ Pohjois-Karjalassa. Tuli kuvailtua taas jonkun verran kun paikka on niin täynnä kaikkea kaunista romua. Romua, josta jotkut sisustelijat varmasti maksaisivat että saisivat kotiinsa. Aitoa vanhaa tavaraa. Kyläily oli oikein onnistunut, ulkoiltiin kun säätkin suosivat, saunottiin, syötiin ja parannettiin maailmaa. Anopin kanssa aina auringonnousuun saakka. Ja voi hyvä ihme että olikin mukava yö rupatella.
Tavattiin ensimmäistä kertaa myös tämän vara-appiukon tytär perheineen. Mukavaa sakkia.
Anoppi savusti lohta sähkösavustimella ja tuli niin hyvää että rupesin jopa miettimään pitäisikö itsellekin hommata.
Maisteltiin lasilliset paria erilaista vara-apin työpaikan tuotetta, Iso-kallan Savo olutta. Toinen oli tämä India pale ale, joka oli ravintola-olut ja siksi 5,5% joten juoma tuntui ehkä liian väkevältä. Toinen oli tummaa olutta ja mielestäni parempi. Molemmat oli toki ihan juotavia ja ainakin erikoisia.
Kerrottiin lapsille meidän lapsuuden puhelimen toimintaa, miten numero piti vääntää yksi numero kerrallaan ja jos virhe tuli niin eikun alusta. Kerroimme myös että silloin osasimme kaikkien kavereiden puhelinnumerot ulkoa. Ja myös sen että puhelinta ei tietenkään ollut kenelläkään omia vaan siihen saattoi vastata kaverin isä tai äiti. Toki näistä on ollut lasten kanssa ennenkin puhetta, useinkin.
Silti oli oikein hauska hetki kun Hene spontaanisti kysyi että
’Mitenkäs ne tekstiviestit silloin lähetettiin?’
Sisustajan paratiisi,
oli kiva taas mietiskellä mitä mistäkin romusta saisi kotiin tuunattua. Hassua miten paljon minua kiinnostaa tuo romu ihan mielettömästi. On jotenkin kiva ain kuljeskella ja katsella niitä vaikka miten kauan, valokuvatakin.. Nytkin Kapun kanssa kuljeskeltiin pitkin poikin ihmettelemässä romuja mutta sitten oli jo pakko palata muiden seuraan. Vaikkei ois ehkä malttanu..
Pelakuu, kun se vielä oli ehjä..
Isompien lasteni suurta herkkua. Mummon tekemä perunavelli.
Olipahan taas kiva reissu maalle.
