Se on pienestä kii

Aina ei tarvita huvipuistoja.

Joskus se parhain juttu syntyy ihan itsestään.

Tänä aamuna taapero ensin seurasi isänsä kanssa salamatutkaa tabletilta. Hämmästeltiin ruudulla näkyviä salamapalloja.
Katseltiin pihalla taivaalle ja ihasteltiin lähestyviä tummia pilviä, kuunneltiin jyrinöitä. Jännittikin vähän. Välillä piti mennä turvaan sisälle.

Ja kun sade tuli päälle, alkoi riemu. Vettä tuli todella paljon aiheuttaen suihkuja aurinkovarjon kulmista.
Vadit täyttyivät vedestä ja oli sadetanssinkin aika. Tunnelma oli niin iloinen.

Taapero kastui aivan märäksi ja kun olimme tarpeeksi ilakoineet, oli lämpimän suihkun aika.
Sen jälkeen taapero päätyi viltin alle juomaan kuumaa kaakaota. 

Ja niin oli taas yksi muisto valmis. Yksi iso iloinen tapahtuma taaperon reppuun kannettavaksi. Tätä hän tulee muistelemaan vielä monen monta kertaa. Tästä jutellaan ja tästä kysellään, muistatko silloin. Mitä silloin oli. Mitä isi teki. Oliko kova ääni.

Ja kuinka helposti se taas syntyikään. Tilannetajulla ja läsnäololla.
Ei sen kummempaa mutta kuitenkin kaikki.

Hyvää sunnuntaita♥
Minna/lts