Se syö naista.

Miehellä oli tänään vapaapäivä. Hän heräsi aamulla taaperon kanssa että minä sain nukkua univelkoja pois ja myös siksi että jaksan olla illan töissä. Aamupalaa syödessäni seurailin heidän puuhiaan ja pelailujaan, sekä vapaapäivän suunnitelmia. Osallistuin ohessa pelikiemuroihin. Sitten he lähtivät asioilleen sekä ulkoilemaan, minun jäädessä tekemään kotijuttuja. Sisälle tullessaan söimme yhdessä lounaan jonka jälkeen mies vei pojan päiväunille. Minä lähdin töihin. 

Juuri kun saavuin illalla töistä kotiin, kuulin, ja itse asiassa näinkin tenavasta vilauksen peilin kautta yläkerrassa. Hän joklasi että ’Valmis olen, valmis olen’, hyppäsi kylppäristä tasajalkaa ja juoksi sänkyynsä jossa iskä odotti iltasadun kanssa. Hän ei nähnyt minua. Hän näytti niin iloiselta etten sanonutkaan mitään vaan annoin vain mennä isänsä luokse.

Ne oli hetket jolloin tänään taaperoa näin. Hetki aamulla, hetki lounaalla ja sekunti illalla. Voi kuinka mielelläni olisin ollut pojan harrastuksessa, toista kertaa. Olisin halunnut olla lohduttamassa kun taapero on satuttanut siellä itsensä. Ja voi kuinka minä olisin halunnut antaa iltahalin ja -pusun. Lukea iltasadun taapero lämpimässä kainalossa. 
 

Teiniähän en ole nähnyt tänään ollenkaan..                 Itkettää. 

Tähän on periaatteessa jo tottunut mutta kyllähän se naista syö. Syö niin maan perusteellisesti. 
Pistää myös rakastamaan ja arvostamaan tuota miestä entistä enemmän koska se tekee omalla toiminnallaan tästä niin helppoa kuin tästä nyt vaan voi tehdä..

Onneksi tässä vuorotyössä on myös paljon positiivisia juttuja, ei vaan aina jaksa niitä muistaa eikä ajatella. 
Tälläisina päivinä saa märehtiä surkeudessaan. 

Minna/lts