Tanssin huumaa.
Tänään oli ehkä ikimuistoisin ystävänpäiväni.
Ja yksi ikimuistoisimmista päivistä ylipäätäänsä elämässäni.
Rakkaan ja ainoan tyttäreni vanhojen tanssipäivä.
Voi sitä fiilistä kun oma tyttö on kauniiksi laitettuna kauniissa mekossa olohuoneen lattialla valmiina astelemaan lavalle tanssimaan kauniita tanssia. Ei tälle äidille muuta tarvita kun kyynel on silmässä. Pakostikin tuli myös mieleen että joskus tulevaisuudessa samalla tavalla vietetään mekkopäivää vielä suuremmissa merkeissä, häissä.
Silloin ei ehkä kyynel poskella riitä, silloin itketään räkä poskella…
Kyynel olikin silmässä sitten koko päivän. Kävin katsomassa kahdet tanssit kolmista ja se hetki kun näin Kapun tulevan poikaystävänsä kanssa ensimmäistä kertaa lavalle niin minun sydän pomppasi kurkkuun ja hakkasi tuhatta ja sataa.
Olen heistä niin ylpeä. Ja muutenkin onnellinen tästä kaikesta hässäkästä.
Tosiaan, hässäkästä. Voi mikä kiire viikko ja mikä vieläkin kiireisempi päivä, mutta oli sen arvoistakin!
Kapun tanssien lisäksi sain nauttia ihanien ihmisten seurasta sekä lounaan merkeissä että tanssiaisyleisössä fiilistellen.
Sekä ihanista tsemppiviesteistä ja -puheluista pitkin päivää.
Ei voisi ihminen parempaa ystävänpäivää pyytääkään. Tai oikeastaan voisi, vielä tiettyjä ihmisiä sinne mukaan menoon.
En oikein osaa edes kirjoittaa tästä mitään järkevää koska jotenkin on ihan tyhjät aivot. Niin paljon tätä odotti ja nyt se on onnistuneena takana. Ja muutenkin tosiaan on jotenkin tuosta kaikesta hässäkästä ihan puhki että ’olla öllötys’ on nyt parasta viihdettä.
Kapu halusi jalkaansa minun hääkenkäni. Punaiset unelmat.
Siksi hänellä oli myös hiuksissaan hiuskoriste jossa on punaista.
Olin erittäin ylpeä molempien tanssitaidoista. Ja vaikka olinkin nähnyt heidän harjoituksiaan kotona niin olin silti jopa hämmästynyt. Koska vaikka kuinka myönnän toki, olevani puolueellinen, niin mielestäni meidän nuorten tanssitaito oli yksi parhaimmasta päästä.
Heidän tanssinsa sujui jotenkin kuin luonnostaan. Ehkä siihen vaikuttaa se että he ovat pari myös lavan ulkopuolella.
Tangon taikaa
Lopputuuletukset
Ja Pikku-Vippekin kesti kahdet tanssit ja matkat ja kaikki taas kerran niin hyvin että ei voi kuin ihmetellä. Ystävänikin sanoi että miten tuo voi olla mahdollistakaan että hän noin hienosti jaksaa olla. Mutta kun totutellaan pienestä pitäen erilaisiin tapahtumiin nin kyllä se vaan sujuu.
Ja onhan Vipe kovin hyväntuulinen tapaus ylipäänsäkin.
Minusta tuntuu että minulla jää nyt miljoona asiaa sanomatta kirjoittamatta, koska vaikka pää onkin tyhjä, niin siellä on tosi paljon tavaraa..
Ristiriitaista mutta totta.
Tässä vielä äidin ja Vipen valssia: