Tasapaksua arkea

Jos joskus tuntuisi että on ihan tylsää ja tasapaksua tämä elämä.

Tulet töistä kotiin, eteisessä miljoona kenkää kun teinillä on kavereita. Nostat taaperon ja itsesi niiden yli. Keität kahvit ja selaat facen ja uutiset samalla. Nautit kahvista, edelliset olet juonut klo 6.00 aamulla. Maksat laskut. Kastelet kukat sekä yrtit, imuroit ja laitat ruokaa. Kasvissosekeittoa. Teini kavereineen ramppaa alakerrassa hakemassa milloin ruokaa, milloin pelitarvikkeita. Kuuntelet heidän iloista höpötystä ja naurunremahduksia. Tulee ikävä omia. Millonkahan itse taas näkisi heitä. Laitat ystäville viestiä, tulit mieleeni. Ratkaiset taaperon järjestämän suurehkon kakkakatastrofin. Rakennat junaverkoston olkkarin lattialle ja katsot pikkukakkosta. Pyykkäät, tietysti. Osallistut teinin kanssa tutkimukseen joten syljet putken täyteen ja vastailet muutamaan liikuntaaiheeseen kysymykseen, huijaat ehkä ihan vähän. Käyt läpi kalenteria ja teet tulevia juhlajärjestelyitä. Soitat äitille. Mies on käymässä kaverinsa luona joten järkkäilet myös iltapesut, leikit innoissaan uudella kylpylelulla. Iltapalaksi tehdään pojan pyytämä herkkulautanen. Tällä kertaa siihen kuuluu päärynää ja kukkakaalia. 

Juot iltateetä pöydän ääressä samalla kun poika syö herkkulautastaan sohvalla isänsä kainalossa ja sanoo: 

’Kotona on kiva olla’

Se on sen väärti. Se tasapaksu arki, eikös. Kun kuulee tuon lauseen.
Minna/lts

ps. Selvennökseksi mainittakoon että minä tykkään nimenomaan meidän arjesta, haasteineen kaikkineen. Se on arvokkainta tässä elämässä, turvallinen ja mukava arki. Sen tietynlainen tasapaksuus ei siis häiritse minua, koska onneksi elämässämme on säännöllisesti myös niitä arjen yläpuolelle nostavia asoita ja tapahtumia. Tämä postauksen tapahtumat sijoittuvat eiliseen.