Unelmien matka (..tähän mennessä)

Trendi haastoi kertomaan unelmien matkasta. Ja minä tartuin siihen, ilman muuta.

Meillä on kaikista meidän reissuista kansiot/kirjat joihin on kerätty matkan aikana tehdyt asiat.
Niistä löytyy kuitit ja kortit ja oikeastaan kaikki tieto reissusta.

Matkustaminen on kovin lähellä sydäntäni ja olemmekin matkustaneet mieheni kanssa kahdenkymmenen vuoden aikana paljon, jonkun verran ulkomaillakin mutta eniten kotimaassa. Haastavaksi tämän on tehnyt budjetti mutta emme ole antaneet sen ikinä latistaa ja olemmekin saaneet aikaan monenlaisia reissuja ja varsinkin kokemuksia. Me olimme teinivanhempia eli toisinsanoen meillä on oikeastaan aina kulkenut vähintään yksi lapsi mukana, keskimmäinenkin oli vain kymmenen kuukauden ikäinen kun teimme viikon mittaisen telttaretken kavereidemme kanssa. Mukanamme on aina kulkenut myös kummityttömme, joten tosiaan, budjetin rajoissa olemme kulkeneet. Olemme kuitenkin huomanneet että raha ei ratkaise. Tärkeintä on kulkeminen, ei se missä kulkee, tai ainakaan se minkälaisissa puitteissa. Kunhan näkee paljon ja erilaista.
Unelmien matkoja onkin toivottavasti paljon vielä edessäpäin, olisi ihana päästä niin moneen maahan tutustumaan.
Tähän astisista kuitenkin meidän unelmamatkamme on Nordic 2010.

Tätä(kin) matkaa oli suunniteltu jo pitkään ja viihdoin vuonna 2010 saimme sen onnistumaan. Pitkään arvoimme lähtisimmekö omalla autolla vai vuokraisimmeko auton, mutta onneksi päädyimme omaan. Auto kesti ja säästimme pitkän pennin. Ajoimme ensiksi Kuopiosta Turkuun josta siirryimme laivalla Tukholmaan. Menimme ensimmäistä kertaa auton kanssa laivalla ja se vähän jännitti mutta eihän siinä mitään kummasta ollutkaan. 

Tukholman satamasta lähdimme heti aamusta päristelemään kohti Göteborgia. Matkalla toki pysähtelimme aamupalalle, tankkaamaan sekä muuten vain katselemaan nähtävyyksiä ja maisemia ja syömään. Yksi hienoimmista paikoista oli Gränna. Tuo Polka-karkkien synnyinkaupunki. Kylä oli kuin karkki itsekin. Ihanan pieni ja täynnä pieniä kauniita sivukatuja. Päädyimme tänne ihan vahingossa, ts. me eksyttiin. Useimmiten eksymiset ja tieltä tahattomasti poikkeamiset onkin niitä kaikista parhaimpia kokemuksia.. Nautiskelimme paikasta tsippaillen ja kävimme katsomassa kuinka sitä Polkaa oikein tehtiinkään. 

Oli kiva käydä tutustumassa myös tulitikkutehtaan tunnelmaan Jönköpingissä. Pysähdyimme syömässä myös Borås-kaupungissa josta löytyy monen suomalaisenkin suosimien postimyyntiyritysten kotipaikka. Matka taittui siis hiljalleen ja suurta intoa täynnä uusista maisemista ohi kauniin Vätternin halki Ruotsin. Illalla pääsimme vihdoin Göteborgiin siellä asuvien ystäviemme luokse, löysimme autolle parkkipaikan kaukaiselta parkkipaikalta ja kotiuduimme heidän olkkariinsa. 

Göteborgissa vietimme muutaman päivän.Oli aivan loistavaa kun oli opas omasta takaa. Tutustuimme paikkaan myös jonkun verran oma-aloitteisesti ystävien käydessä töissä. Meillä oli Göteborg-passit joilla saimme käyttää julkisia liikennevälineitä mielinmäärin sekä pääsimme useaan paikkaan joko ilmaiseksi tai ainakin halvemmalla. Maistelimme Ruotsin välipalasämpylöitä ja muita herkkuja, kävimme mm. badding-ajelulla, maailmanpyörässä (Göteborgshjulet), Universeumissa, Lisebergin huvipuistossa, Maritimanissa sukellusveneessä. Mieheni sai myös maistella kauan himoitsemaansa Burger Kingin hampurilaista, tilasi vahingossa niitä jopa kaksikin..

Paljon jäi vielä näkemättäkin vaikka olin jo käynyt ’oppaani’ kanssa tutustumassa paikkoihin ennen tätäkin reissua ja olenpahan käynyt tämän reissun jälkeenkin. Göteborg on todellinen kulttuurikaupunki jossa näkemistä ja kokemista riittää. Itse pidän paikasta paljon enemmän kuin esim. Tukholmasta. Jotenkin Götiksessä on enemmän tunnelmaa.

Eräänä aamuna lähdimme sitten kohti satamaa josta siirryimme laivalla Tanskan puolelle. Fredrikshavniin. Sieltä ajelimme pitkin tasaista tietä ja kauniita erilaisia maisemia kohtia Billundia. Me olimme varanneet leirintäaluemökin parille yölle Randboldalin leirintäalueelta, joka on aivan lähellä Legolandiaa mutta kuitenkin erittäin paljon halvempi. Täällä koimme välillä vähän kauhunkin hetkiä kun emme meinanneet ymmärtää tanskalaisten mongertavaa englantia. Kuulostaa varmaan samalta kuin minun mongertava englanti, onneksi onkin keksitty piirtäminen. Lisäksi löysimme vasta iltamyöhilllä kaupan josta saimme ruokaa ja sielläkin koimme pieniä kauhunhetkiä kun korttimme ei jostain syystä käynytkään kaupan koneelle. Toisten jäädessä kauppaan kun ostokset oli jo kasseihin pakattuina, lähdin minä Henen kanssa etsimään siitä pikku kyläpahasesta pankkiautomaattia.. Voi hätä. Mongersimme englantia paikallisten kanssa kilpaa ja sitten yksi mummo joka ei edes puhunut englantia, sai autettua meidät oikeaan paikkaan. Ja vieläpä sellaisen automaatin luokse josta pystyimme rahaa nostamaan, niitäkin kun oli monenlaisia. Huh hiuh mutta nuista kun aina selviää niin tulee vahvemmaksi ja rohkeammaksi. Ja saa muistoja jotka varmasti muistaa.

Ja seuraava päivä olikin tietysti, itseoikeutetusti, omistettu kokonaisuudessaan Legolandialle! Se olikin näkemisen arvoinen paikka, siitä voisin tehdä kokonaan oman postauksensa. Voin suositella sitä sekä lapsille että aikuisille, siellä menee päivä ja olisi mennyt toinenkin. Se onkin asia mikä harmittaa reissussa, ettemme olleet suunnitelleet toistakin päivää sinne. Paikka sykähdytti kuitenkin jo päivänkin aikana niin että sitten olikin kiva viettää loppuaika rauhassa leirintäalue-elämää. Eli grillausta, uimista ja mm. trampoliinilla pomppimista.

Leirintäalue-elämän jälkeen suuntasimme läpi Tanskan saarien ja maksullisten siltojen kohti Kööpenhaminaa. Siellä vietimme myös pari yötä, tällä kertaa hotellissa aivan Kööpenhaminan keskustassa. Senkin olimme varanneet etukäteen. 

Köpiksessä seikkailimme vesisateisessa kaupungissa, etsimme mm. Pienen merenneidon joka olikin reissussa maailmalla, taistelimme liikennevaloja vastaan, joimme oluet Hard rock cafessa, söimme ehkä maailman parasta pannupitsaa, kävimme Guinnesin ennätysmuseossa sekä tietysti Tivolissa. Kahdesti. Siellä yksi huimimpia kokemuksiani onkin kun kummityttöni haastoi minut mukaan yhteen maailman korkeimmista karuselleista. Pikkuisen siinä mahasta otti ja jonossa vielä mietti että mihin olen itseni laittanutkaan. Mutta siellä korkeuksissa, voi että mikä vapauden tunne, kun näki koko iltaisen Kööpenhaminan ja tunsi tuulen kasvoillaan. Meitä vaan hymyilytti ja olisimme menneet heti uudestaan mutta jonot oli liian hurjat… Myös tästä kaupungista voisi tehdä kokonaan oman postauksen, ihastuimme paikkaan ikihyväksi.

Ennätyskasviksia

Sitten vaan tuli se aamu että kaikesta haikeudesta huolimatta jouduimme hyvästelemään Tanskan ja siitymään takaisin Ruotsin puolelle.

Ruotsissa ajoimme Malmöstä Tukholmaan jossa meillä oli iltalaivalle matka varattu. Uhmasimme aikaa. Juuri ennen Tukholmaa iski vielä hirveät liikenneruuhkat ja bensamittarikin alkoi näyttämään punaista. Mutta ei auttanut muu kuin uskoa siihen että me kyllä keretään. Ja kerettiinkin, voi sitä huojennusta. Vaikka olikin aivan ihanaa olla ulkomailla, seikkailemassa, niin se tunne kun olikin yhtäkkiä laivalla, menossa kohti kotimaata, oli huojentava. 
Kaikki meni hyvin, jes.

Pitkät automatkat meni hyvin, lapsiltakin. He olivat järkänneet itselleen tekemistä, mm. NDS:n lehtiä ja pelejä. Lisäksi pelasimme välillä koko porukka ja välillä apukuski järkkäsi vain lapsille kaikenlaisia tehtäviä ja pelejä joissa etsitään maisemasta erilaisia asioita. Se oli oikein hauskaa ja siihen jäi koukkuun. Autokin taisi välillä mutkitella kun kuskikin oli niin innolla peleissä mukana.. hihi

Ja sitten, me ollaan semmosia reissaajia että sitten kun lähdetään reissaamaan niin reissataan kunnolla eikä lähdetä mamistelemaan, halutaan aina jatkaa reissuja jotenkin joko alku-tai loppupäästä, joskus molemmista. Kuten Tallinnaan ei lähdetä päiväshoppailemaan vaan moneksi päiväksi ja jos mennään Tukholmaan niin ollaan siellä hotellissa yö ja sitten vielä käydään Suomenkin puolella jossain eikä vain palata risteilyltä kotiin, joten, Suomen puolella emme suunnannetkaan Kuopioon vaan vielä Kalajoelle. Vietimme siellä vielä hieman kotimaista leirintäalue-elämää ja haimme samalla kyytiimme nuorimmaisen kissamme, Mollyn. Voi sitä fiilistä kun pääsimme kauppaan ja saimme ostaa kaikkea mistä tiesimme mitä ne on.. Vietimme hurjat grillijuhlat ja nukuimme hyvin ennen seuraavan päivän viimeistä ajomatkaa kotiin. 

Henellä on irronnut hammas aina ennen jotain isoa reissua. Siispä olemme tyynyn alle laittamisen sijaan viskelty niitä hampaita milloin minnekin. Niitä on Turkin meressä, Kreikan meressä, Maspalomaksen meressä ja missä lie muualla, ja nyt siis myös Kalajoen hiekkadyyneillä.

Mahtava reissu mahtavalla porukalla ja höystettynä vielä muutamalla rakkaalla ystävällä. Muistoissain aina!