Upea-upeampi-Koli.

Luonto on voimaannuttava.

Minä ja mies ei pärjättäisi ilman säännöllisiä piipahduksia luonnossa. Se on meille elinehto.
Vipe on syntynyt metsämieheksi. Tänä aamuna hän kiipesi kanssani niin ison kallion ylös ettei jokainen tuon ikäinen sitä ehkä vielä tekisi.
Teinikin, pienistä alkukapinoinnista huolimatta, viihtyy aina mukana ollessaan oikein mainiosti metsätaisteluitaan pelaillen.

Luonto kaikkinensa on meille ihan ehdoton voimavara. 

Metsät ja polut.
Rannat ja vesistöt.
Kivistöt ja kalliot.
Pellot ja suot.
Eläimet ja linnut.
Pitkospuut ja purot.
Nuotiokahvit ja eväsleivät.

Aurinko ja kuu. Tähdet, avaruus.

Se on ihan uskomaton voimavara mitä luonnosta saa.
Jo pienenpieni hetki metsässä, viisitoista minuuttiakin, saa olon heti kehräämään.
Se on muuten ihan tutkittu juttu.

Kuvat ovat muutama viikko sitten viettämältämämme Kolin lomalta, kun valloitimme Ukko-Kolin, Akka-Kolin sekä Paha-Kolin.
Näkymät oli huikean upeat vaikka enin tykkylumi oli jo pois sulanut.
Polut olivat jänniä, nousut jyrkkiä ja mäkiä riitti mitä laskea.

Ensi kesälle on jo suunnitteilla monta vaellusta. Pari vähän pienempää, yksi suuri ja yksi siltä väliltä. 
Kun ei vaan tässä nyt oikein malttais odottaa!

Nauttikaa luonnosta, antakaa sen tehdä tehtävänsä voimaannuttamalla.
Halatkaa puita ja istukaa kivillä. 
Minna/lts