Vähän jännitti

 

Vaikka olen kirjoittanut tätä blogia jo pari vuotta, en ole maininnut asiasta kovinkaan monelle ihmiselle. Jollekin ihan muutamalle kymmenelle vaan. Osalle siksi että olen pyytänyt samalla lupaa jonkin asian mainitsemiseen tai kuviin ja muutamille sitten ihan muuten vaan koska olen halunnut hänen tietävän tästä. Alkuun tietysti myös muutaman ihmisen pyysin koelukijaksi. Enivei, en tosiaan ole julkistanut blogia yleisesti, kunnes toissapäivänä, eli edellisen postauksen itkupillinä olosta. 

Linkkasin sen facebook-sivuillani lähinnä siksi että halusin jakaa sen hetkisen olotilan, ja osittain myös päätin ottaa pienen askeleen ulos kaapista. Vähän jännitti. En tiedä miksi. Teen tätä yhä edelleenkin kaikkein eniten itselleni, siten että tämä on mukava harrastus, tapa purkaa ajatuksia. Kuin myös siten että tämä toimii näppäränä päiväkirjana. Saan joskus vuosien päästä käydä muistelemassa tiettyjä tapahtumia ja ajatuksiani. Ja sitten on vielä se valokuvaus.

Sain nyt  sitten kuitenkin positiivista palautetta blogistani, ihmiset olivat yllättyneitä ja kehuivat kirjoittajan taitojani sekä myös muuten blogin tunnelmaa. Aika kiva kuulla. Olen toki saanut jo aiemmin tutuiltani, jotka tästä ovat tienneet, samantyylistä palautetta ja onhan se myönnettävä että sekin on yksi syy jatkumiseen. Että jos kerta joku tykkää, on tässä järkeä. Kiitos siis kaikille ihanista sanoista!

Nyt sitten kaiken tämän ihanan palautteen vuoksi olen jännittänyt aloittaa uutta kirjoitusta, haha, tuli vähän paineita.. 

Mutta, eipä lähetä nyt liikaa ajattelemaan vaan jatketaan ihan samalla linjalla.

Tästä päivästä sen verran että vaikka olikin 13. päivä ja perjantai niin minun puolestani tämä voisi jäädä sellaiseksi ’päiväni murmelina’- päiväksi. Sen verran oli mukava vapaapäivä. 
Aurinko = kevät = kumppareita, tennareita, jätskiä ja kukkia. 

Ihanaa, aurinkoista viikonloppua ja unohdetaan kokonaan tuollaiset ’takatalvi’-uhkailut..
Minna/lts