Vauvakino osa2
Ajattelin kertoa kuulumiset toisesta vauvakinokokemuksestamme nyt kun Vipe on jo vähän vanhempi kuin edellisellä kerralla.
Edellisestä kerrasta olen kertonut täällä.
Ystäväni vauvansa kanssa kutsui meidät kanssaan elokuviin ja oikein mielellämme lähdimme. Seuran lisäksi oli kiva nähdä miten Vipen kanssa nyt menee kun edellinen kerta oli niin vauvavuoden herkkyyttä täynnä. No, eipä tässä oikein voi kuin kehua tätä pikkumiestä. Hän vaan on kaikessa tälläisessä niin mainio. Nytkin hän tutkaili paikkoja aikansa, istuimme taas eturivissä että liikkuminen oli siten helppoa.
Elokuvan alussa lämmitin herran ruoan mikossa ja se maistui hyvin. Sen lisäksi maistui voileipäkeksi sekä maissinaksut pikkuhiljaa.
Äitille ja äitin ystävälle maistui karkkikipolliset, molemmille omansa… tietty!
Ruokailun jälkeen Vipe taas tutkaili paikkoja, joi vettä mukistaan ympäriinsä kuljeskellen. Ja löytyihän sieltä sitten yksi kiellettykin paikka,viimeisimmästä ja pimeimmästä nurkasta, nimittäin pistorasia mikroaaaltouunille. No, sieltä kun jaksoi muutaman kerran ukkelin hakea pois niin kaikki meni hyvin. Välillä Vipe kävi myös istuskelemassa ja vähän pelleilemässä äidin kanssa. Ihan leffan loppupuolella häntä alkoi väsyttämään ja silloin hainkin jo vaunut saliin, pistin ulkovaatteet päälle ja hän nukahti vaunuihin. Minä näin hyssytellessä vielä elokuvan lopun hyvin. Joten kerrassaan hienosti meni. Teatterin puolesta järjestelyt oli taas hienot ja poislähtiessäkin saimme vielä Piltti-näytteitä.
Ystävän vauvasta sen verran että oikein hienosti meni hänelläkin, söi, ihmetteli, nukkui, ihmetteli, huuteli, ihmetteli. Ihana vauva♥
Elokuva itsessään oli aika mitäänsanomaton kuten viimeksikin, mutta luulen että se on tarkoituskin näissä, ettei siinä kerkeä jäämään mitään näkemättä vauvoja hoitaessa, eli mielestämme elokuva oli vähän pitkäveteinenkin. Kuulimme kuitenkin henkilökunnalta että elokuvien täytyy olla S-merkittyjä, eli sallittuja kaikenikäisille joka osaltaan rajaa mahdollisia elokuvia joita tuolla voi näyttää..
Elokuvan jälkeen kävimme vielä lounaalla, erittäin makoisalla sellaisella, ’vauvojemme’ nukkuessa. Tai siis eihän tämä meidän seuraneiti edes nukkunut vaan seurusteli sen minkä kerkesi. Sitten olikin kiva odotella vatsa täynnä isimiestä hakemaan, ihanan auringon alla rekkoja ja traktoreita ihmetellen.
Kiitos rakkaat ystävät ihanasta päivästä!