Viherpeukaloksi- testissä kasvihuonekasvatus
*Blogiyhteistyö IKEA-tavaratalon kanssa*
Olin tosi innoissani lähdössä mukaan kun IKEA kysyi minua blogiyhteistyöhön kanssaan. Ideana on käydä kevään aikana läpi urbaania kotipuutarhaa. Itseistutusta ja ruoan alkuperää. Halutaan myös opettaa lapsille ruoan kotikasvatusta. Itsellenikin rakkaiksi muistoiksi on jäänyt lapsuudestani se kun istutin äitini kanssa rivitalon takapihalle salaattia, hernettä ja porkkanaa. Samanlaisia mukavia fiiliksiä haluan omalle tenavalleni.
Mukaan projektiin on lähtenyt kuusi bloggaajaa, yksi kultakin IKEA-paikkakunnalta. Olen vuosi vuodelta enemmän innostunut kyseisestä aiheesta ja nyt sain todella hienon mahdollisuuden tehdä asian oikein kunnolla. Itselläni on takana aika monta epäonnistunutta yrttikasvatusta millon milläkin tavalla ja ajattelinkin lähteä kokeilemaan tällä kertaa kasvihuonekasvatusta.
Urbaani-sana tulee latinasta ja tarkoittaa kaupunkia. Tarkoittaa usein sitä että tilaa istutuksille ei ole paljon. IKEA antaa siihen todella hyviä apuja mm. pienoiskasvihuoneiden merkeissä. Minulla onkin nyt testissä kolme erikokoista mallia. Pienin on VINDRUVA- kolmen kasvihuonetalon setti, pöytäkokoista SOCKER- kasvihuonetta minulla on kaksi kappaletta ja isoin on HINDÖ- kasvihuonekaappi. Kaikki käyvät sekä sisä- että ulkotiloihin. Pienille kasvihuoneille otin vielä HYLLIS- sinkkihyllyn. Soveltuu erittäin hyvin juuri tähän tarkoitukseen. Kasvihuoneet mahtuvat sen hyllyille ja katot mahtuvat aukemaan sopivasti. Kun valikoin IKEA-tavaratalosta itselleni sopivia tuotteita, havaitsin että siellä on osattu ajatella puutarhaa monelta eri kantilta. Sieltä löytyy kivoja ideoita niin parvekkeelle kuin myös omakotitalon pihaan. Omat valintani sijoittuvat rivitaloasuntoon ja sen terassille.
Ensialkuun mietittiin tarkkaan mitä siemeniä haluamme kasvattaa. Itse (ja mies) halusin yrttejä ja poika halusi ehdottomasti sokeriherneitä. Myös mansikka ja avomaankurkku olivat perheen ehdottomat suosikit. Emme kuitenkaan halua kasvattaa sellaisia hyötykasveja joista sitten emme oikeastaan edes hyötyisi. Jo lueteltujen lisäksi otimme vielä salaatin siemeniä. Tomaattia kasvatamme myös keväämmällä mutta sen hankimme taimena, viime vuoden kokemuksesta oppineena.
Vipe istutti siemeniä kanssani todella innoissaan. Hän on ylipäänsä kiinnostunut kaikesta ja siksipä meitä ei tämäkään innostus yllättänyt. Vähän hän ihmetteli miksi herneitä ei voi jo syödä ja miksi niitä ei edes laiteta vielä ruukkuihin. Käytimme taimimultaa koska siinä on tarpeeksi ravinteita pienille siemenille ja se on sopivan kuohkeaa. Käytin SALLADSKÅL-istutustarjotinta ja voin kyllä sanoa että olen siihen todella tyytyväinen. Se oli tarpeeksi tilava touhuiluun ja siivoaminen sen jälkeen oli erityisen helppoa.
Siinä samalla kerroin tenavalle miten siemen alkaa sieltä mullasta kasvamaan pikkuhiljaa. Hänen olikin aika helppo käsittää asia koska juuri istuttamamme rairuohokin on kasvanut kastelun ansioista. Juttelimme myös siitä että nyt siemen tarvitsee todella paljon valoa, lämpöä ja vettä. Sen tiedänkin että minulla on apurina todella innokas kastelija. Sumutus on hänestä ehkä hauskinta mitä voi tehdä. Siinä touhussa tosin kastuu seinät ja tyynyt, sisarukset ja jopa äititkin. Luulen että samainen apuri on myös innokas kasvien lisävalojen sytyttäjä…ja ikävä kyllä myös sammuttaja.
Kerroin myös sen että kunhan siemen muuttuu kasviksi, se tarvitsee ravinteita. En tiedä mitä poika päässään ajatteli jutellessani luomusta sunmuusta, mutta ehkä hänelle jotain jäi päähän. Samoin kun juttelin että nyt meidän ei tarvitse kesällä ehkä ostaa salaattia ja yrttejä kaupasta koska ne kasvaa omalla takapihalla, niin luulen että se on vielä vähän vaikea käsittää vaikka hän muistaakin kyllä viime vuoden upean satomme. Kun poimimme omalta pihalta tomaatteja salaattiin ja kun napsimme ruohosipulia suuhumme kesken pihaleikkien.
Laitoin nyt esikasvatukseen basilikan, timjamin, persiljan ja kuukausimansikan. En osaa yhtään sanoa miten niille käy viikkojen kuluessa mutta olen lukenut ohjeita todella paljon ja jo Vipen vuoksi toivon todella että tapahtuisi jotain positiivista. Loppukeväästä sään salliessa meinaan laittaa vielä sokeriherneen, avomaankurkun, ruohosipulin ja lehtisalattin. Niistä kirjoittelen sitten lisää. Hommasin myös sitruunapuun jonka onnistumista jännitän erikoisen paljon. Luin yhdestä oppaasta että oikeastaan siemenestä kasvattaminen on todella usein tuurista kiinni ja siitä syystä en lannistu vaain olen ajatellut että jos nämä ei jostain syystä onnistu niin hommaan sitten valmiita taimia myöhemmin keväällä. Sen verran tämä aihe on vienyt mukanaan että tämä kesä kasvatetaan omalla pihalla syötävää ja piste.
Nyt pitää vaan muistaa sumutus, tuuletus, valo, koulinta, karaistus, ei liikaa valoa, latvoitus.
Siis sumutus, tuuletus, valo, koulinta, karaistus, ei liikaa valoa, latvoitus.
Niin, ja ehkä vähän rakkautta ja juttelua. Niistähän kasvit tykkää?
Kevättä rinnassa,
kun Vippe heräsi päiväuniltaan, oli ensimmäinen unenpöpperöinen kysymys että joko siemenet ovat kasvaneet?
Minna/lts
ps. Ikean lisäksi minun kanssani oli yhteistyössä mieheni ja poikani. Meillä oli aivan ihana ja hauska pitkäperjantain aamupäivä mullan, kameroiden ja siementen seurassa. Kuvat ovat siis mieheni käsialaa.
Edit: Jatko-osa löytyy täältä!
