Yhtä Riemuraitaa

 

Bongasin Rompetorilta Riemuraita-purkin lisäksi pari mukia ja yhden Aarikan lautasen.
Riemuraita kuvaakin purkin nimen lisäksi oikeastaan koko viikonloppua.
Perjantai meni juuri niin nautinnollisesti kuin sen epäilinkin menevän. Nautin itseni seurasta häpeilemättä. Oli ihanaa vaan olla, lukea, surffailla netissä, herkutella, ja nukkua juurikin niin kahdestaan Vipen kanssa kuin myös epäilinkin.

Lauantaina kansalaisopiston pihassa oleva rompetori vei kyllä minun sydämeni mennessään. Vanhasta tavarasta kun tykkään niin kovin. Vaikka en sitä voikaan kotiin paljoa hommata kun ei tila anna myötä. Yritin metsästää Riemuraita-sirottimia sokerille ja suolalle mutta ne oli ihan yhtä tiukassa kuin tähänkin asti. Vielä minä ne joskus jostain saan.

Myös Kansainväliset suurmarkkinat torilla oli elämys. Vaikka ne jo toisen kerran koinkin lyhyen ajan sisällä niin oli ne omassa kotikaupungissa jotenkin vielä mehukkaammat. Ja uutisoinnin perusteella markkinat ovat ylittäneet täällä odotukset. Sekä myynnin että kävijöiden suhteen. Sen huomasi kyllä jo torilla kävellessäänkin että porukkaa on paljon liikkeellä ja jo lauantaina pelkästään meitä olikin peräti 30 000! Koko tapahtuman aikana n. 80 000.. Saattaavatpa tulla Kuopioon toistekin… Löysin mainion arfikkalaisen asenneromuhemmon lisäksi mm. paria erilaista juustoa ja 7 erilaista salamia. Lapset ostivat itselleen lakuja ja Hene osti myös mieleisensä puisen jousipyssyn jota hän jo Keravan messuillakin katseli.

Riemuraitaa oli viikonlopussa onneksi muutenkin. Itselläni on tässä menossa/tulossa aika pitkä putki, vähintään jo 5 viikonloppua, kun teen töitä joko koko viikonlopun tai vähintään sunnuntain joten kaikista pienistä hetkistä on viikonloppuisin nautittava ja se riemu revittävä. Meillä ei miehen kanssa esimerkiksi ole yhteisiä vapaapäiviä saatikka ylimääräistä yhteistä vapaa-aikaa juurikaan, joten pienet hetket on to-del-la tärkeitä. Nytkin lauantai-iltana kun mies viimein kotiutui hääkuvauskeikaltaan ja saimme pyllymme samalla sohvalle, emme meinanneet oikein malttaa lähteä nukkumaan ollenkaan kun oli vaan niin kiva jutella ja kuunnella, vaihtaa kuulumisia kunnolla. .

Tämä aika (lapsen kotonahoidon ja työn yhdistäminen) on oikeastaan todella tiukkaa parisuhteelle kun jompikumpi on töissä tai sitten harrastuksessa oikeastaan koko aika. Tai oikeastaan voisin sanoa että tämä aika 
olisi tiukka,
jos asiasta ei osaisi jutella tarpeeksi.. Me onneksi jutellaan ja kuten jo mainitsin, koitetaan ottaa se ilo irti niistä pienistäkin raidoista.
Ja annetaan toisillemme niitä tarvittavia hengähdystaukoja. Tarpeeksi.

Tämä asenne,
it’s my life.

Kuten afrikkalainen myyjäkin sanoi tämän ostaessani ’This is sooou cool!’

 

Riemuraitaa ja rellestystä, siitä mun viikonloppuni oli siis tehty.
Kohta joutaa kyllä ihan rehellisesti tuonne sängyn pohjalle makkoomaan, onhan uusi kiva viikko kohta jo alkamassa.

Jospa se ei ihan niin hektinen olisi kuin mennyt viikko.
(Uskallan kyllä epäillä…)