Yllätysten vuodenvaihde <3

Eipä osannut tämä tyttö aavistaa eilistä kirjoitusta julkaistessaan kuinka erilaiseksi tämä vuodenvaihde muotoutuisi. 

Mun ’pikkusisko’ meni nimittäin yllättäen naimisiin!
Kyseessä on siis oikeasti mieheni pikkusisko mutta on itsellekin oikeastaan sellainen. Ollaan joskus yhdessä päätettykin niin että pikkusisko hän on.
Yhtä rakas ja tärkeä hän minulle on ja monenlaiset meiningit on yhdessä koettu 19 vuoden aikana.
’Alkuvaikeuksien’ jälkeen iloisissa merkeissä, hih hih.

Ja nyt, ihan yllättäen, kenellekään kertomatta, tämä ihana nainen meni miehensä kanssa eilen maistraatissa NAIMISIIN!
Toisaalta tämä oli odotettavissa heiltä, että naimisiinmeno tapahtuu jotensakin näin, mutta silti se vaan tuli täytenä yllätyksenä.
Oikea superpaukku tähän vuoden loppuun. 

Eilinen päivä muuttui siis niin että alkuilta vietettiinkin häissä ja jos ajankohta olisi ollut joku muu kuin uusi vuosi, olisimme varmasti osallistuneet myös yöjuhlintaan mutta nyt oli aivan pakko palata kotiin PikkuV:n iltapala-aikaan. Lupasin kuitenkin tuoreelle morsiamelle että tämä ei jää tähän. Minä tulen järjestämään hänelle hänen ystäviensä kera jälkipolttarit! Ja silloin sitten juhlitaan senkin edestä. Olen isosiskollenikin aikoinaan sellaiset järjestänyt kun sekin ketkula meni naimisiin yllättäen. Juhlia kun ei ikinä liikaa ole. Jippii, onpa kiva ruveta mietiskelemään mitä konnankoukkuja sitä pikkusiskolle virittelisikään, kihihiiii!

 

Tehosekoitin – Hetken Tie On Kevyt Lyrics

 Mä tunnen sinut pikkusisko 
Me vaikka vasta kohdattiin 
Niin monin kasvoin ennenkin sä vierelläni maannut oot 
Takkuiset hiukset rinnoillasi 
Aamuyön utu silmissäs 
Kuin lihaksi ois tulleet kasteiset niityt, unenlaaksot 

Kun yössä yksin vaeltaa 
Voi kaltaisensa kohdata 
Ja hetken tie on kevyt kaksin kulkea 
Ei etäisyys, ei vuodetkaan 
Ei mikään meitä erota 
Kun hetken vain sut pitää sain ja unohtaa 
Kun unessasi pikkusisko 
Puu purrellasi purjehdit 
Ja aamutähti otsalla astelet yön laitoja 
Sateiset saaret lännen ääreen 
Kirsikan kukat Japanin 
Niin etelä ja pohjoinen kaikki meitä varten on 

Kun yössä yksin vaeltaa 
Voi kaltaisensa kohdata 
Ja hetken tie on kevyt kaksin kulkea 
Ei etäisyys, ei vuodetkaan 
Ei mikään meitä erota 
Kun hetken vain sut pitää sain ja unohtaa 
Ikuisuus yksi huokaus vain 
Yksi yö kuin koko elämä 
Tuoksussasi kevään tuhannet 
Ei etäisyys, ei vuodetkaan 
Ei mikään meitä erota 
Ja hetken tie on kevyt kaksin kulkea  

Vaikka loppuvuosi menikin sitten uutta herraa ja rouvaa mietiskellessä, niin saimme sentään kotona tehtyä uuden vuoden perinteetkin.
Lapset (ja vähän aikuisetkin) poltteli tähtisädetikkuja innoissaan ja isimies harjoitteli samalla valokuvausta. Tinat valettiin ja mennyttä vuotta kovasti mietiskeltiin. Että mitä sitä tuli tehtyä, nähtyä ja koettua.
Jokainen myös sanoi yhden parhaan hetkensä kuluneesta vuodesta ja kaikilla se oli sama, kesän reissu. (ja tyttärellä kuulemma samalla viivalla poikakaveri, luonnollisesti.)

Ja vaikka rahapöntön laskemisen piti olla se tämän aaton kohokohta niin taisi jäädä toiseksi. 

Hauska ja jännittävää se silti oli.

Money money money..

Raha on aika hauska valokuvattava.

Vaikuttava rekvisiitta..

Kun kaikki oli laskettu, rahat suljettiin takaisin pönttöönsä kasvattamaan vielä pottiaan kesään asti. Summa oli positiivinen yllätys.
Niin vain pienistä puroista kasvaa suuri putous. 
Ihan etelään asti ei tällä rahalla päästä mutta naapurimaassa me eletään herroiksi.
Itse asiassa Tallinna oli se paikka minne me ja varsinkin lapset halusikin. Meillä on parin vuoden takana niin mukava ja mieleenpainunut reissu sinne että se halutaan kokea uudestaan. Koitamme nyt kasvattaa silloista neljän päivän reissua pidemmäksi, koska näkemistä ja kokemista siellä riittää ja viimeksikin tutustuminen jäi vielä ihan kesken.

Arvauksissa lähimmäksi pääsi H, joten hän saa suunnitella reissuun yhden kokonaisen päivän, sitä jäämme jännityksellä odottamaan.

Vähän juhlistettiin vuoden vaihtumista uudeksi kuplivallakin.

Iloista ja onnekasta Uutta Vuotta 2014!