Ystäväni on kuin villasukka joka talvella lämmittää♥

Sitä sanotaan että oikeaa ystävyyttä ei pilaa pitkätkään välimatkat. Että jutut jatkuu joka tapauksessa siitä mihin edellisellä kerralla on jääty. 

No, nyt kun kävimme piipahtamassa viikonloppuna Heinolan ystävien luona niin tämä piti paikkansa kaikin puolin, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Tapasimme nimittäin viimeksi naamiaisten merkeissä ja homma jatkui siten että meitä oli  siellä melkein samat hahmot vastassa. Yksi hahmo tosin oli kuollut ja The Kuolema tullut hänen tilalleen.  Ai että, huipputyyppejä!

Saammekin olla aika onnekkaita että tutustuimme näihin tyyppeihin muutama vuosi sitten hämärissä olosuhteissa Oulussa. Molemmat parit vieraalla paikkakunnalla samoissa merkeissä ja kaikki muutenkin niin samanlaisella kuviolla että tajusimme heti että sen on oltava kohtalo. Siitä hetkestä lähtien olemmekin pitäneet melkoisen tiivistä ja rikasta yhteyttä. Olemme tavanneet monenlaisissa yhteyksissä, yhtä tunteikkaita ja sekopäisiä niistä jokainen. Pariskunta tapasi pariskunnan. Mitä rakkautta.

Kuitenkin kun noin muuten ottaen olemme ihan erilaisia. Luulen että juurikin tarpeeksi erilaisia ollaksemme tarpeeksi samanlaisia. Mitä rikkautta.

Muutenkin suurin osa meidän rakkaista ystävistämme asuu eri paikkakunnalla kuin me. Mikä on aika harmi. Heistä kun ei ole sellaiseksi arkiseuraksi – Lähde kaljalle – Lähde lenkille -Lähde museoseuraksi. Toisaalta se on juurikin suuri ONNI – saammehan ottaa ihania irtiottoja kotoa sekä parisuhde- kuin myös perherintamalla. 

Kiitos siis ystävämme rakkaamme, että olette samanlaisia hulluja kuin mekin. 

Ja että olette olemassa.

Emme pärjäisi tässä elämässä ilman.

KIITOS,
Minna ja mun mies/lts

ps. Kuva liittyy tapaukseen…ja kertoo kai-ken.