I reject help though I needed it ♡

Tuli tässä mieleeni, mitä nyt sattui tulla mieleeni. Ihmettelin, mitä se oikein tarkoittaa, koska se tuntui niin aidolta muistolta, mutta en vain löytänyt muististani mitään siihen vastaavaa tilannetta. Päättelin, että se mahtoi olla deja vú, koska en vain keksinyt, milloin jotain sellaista olisi tapahtunut.

Enkä saa enää mitään aikaiseksi. Kirjoittaminen ei maita. Hmmh. Mistä tämä voikaan johtua? Tajunnanvirtaa…. Ajatusmössöä. Tunnen itseni arvottomaksi elikoksi. En saa mitään tehdyksi. Väsyttää, vaikka nukuin viime yönä 10 tuntia. On tulossa pääsykokeet. VAKAVA-kokeet. Kasvatustieteitä. Pääsykoekirja on ihan kesken. Siinä on sivuja 196. Samaan suuntaan. Ei onnistu. Olo on deja vún sijaan jamais vú. Kaikki tuttu tuntuu niin vieraalta. Mikään ei vaan toimi. Puhutaan eroksesta eli elämänvietistä. Tällä hetkellä thanatos on vahvempi – kuolemanvietti, joka tyydyttää elämänviettiä. On vastakohtana kaikelle sille tahdolle elää. Mikään vain ei TOIMI. Pitäisi mennä johonkin puhelimyyntifirmaankin töihin. Häiritsee. Kävin siellä vasta haastattelussa. Ahdistaa. Todellakin ahdistaa.  

Olin pääsiäisenä ensimmäistä kertaa niin humalassa, että en muistanutkaan mitään aamulla. Pelotan itseäni. Pelkään, että en osaa kieltäytyä houkutuksista ja sitten menee surkeasti. Ahdistun niin helposti, mutta silti vietti vie ihan liian nopeasti eteenpäin. Kauhukin on alkanut kiinnostaa, vaikka aiemmin pelkäsin kaikkea ihan kuollakseni. Mitä jos eteen sattuu jotain sellaista, mistä en jälleen voi kieltäytyä? Kuten juomisesta nettituttujen miesten kanssa tai jotain .

Olen lievästi sanottuna hukassa. 

Auttakaa…. joku.

”ja Kevään tullen tuuli saataas multa suunnat sekoittaakoska tiedän että kaikki edessäinon vain unelmaa”

                                                    – EPPU NORMAALI (2004)