Ripaus ruoskaa, pikkuisen keppiä, eikä porkkanaa
Olen ollut sairaana jo pari viikkoa, ja vieläkin flunssanrippeet pitävät otteessaan. Olen onneksi mennyt järkevästi nukkumaan ja juonut paljon inkivääriteetä, että kehollani olisi parhaat mahdollisuudet parantumiseen. Tai sitten olen valvonut pikkutunneille katsellen korealaisia saippuasarjoja, vaikka herätys on viiden tunnin päästä.Juu, josta päästäänkin siihen, että varsinaisen laihduttamiseen sijaan minulla ja varmasti monella muullakin kanssapullakalla on paljon petrattavaa hyvissä elintavoissa. Enkä nyt tarkoita mitään päivittäistä kylkiäissalaattia, sen me kyllä osaamme, vaan esimerkiksi ihan tavallista yöunta. Riittävästi nukkumista.Vuodesta toiseen jaksan hämmästellä, miten aikuinen ihminen voi olla niin vastuuton, että sössii unensa vapaaehtoisesti puhtaasti typeryyttään? Kyllä, puhun itsestäni kolmannessa persoonssa. Saatte paheksua. Teidän kuuluukin. Minäkin paheksun.
Olen koko viikon mennyt puolisumussa, ja toki osansa on ollut taudilla, mutta kyllä vihulainen numero yksi on valvominen. Hävettää, sillä juurihan olen ollut pienten lasten äiti, ja tämä sumu oli tuttua vauva-ajalta. Tosin kuulun niihin onnekkaisiin, jolla on hyvin nukkuvat lapset, että vain ajottain pystyin laittamaan alentuneen suorituskyvyn vauvojen syyksi. Enimmäkseen ja etenkin vauvojeni kasvettua reippaiksi pikku pojiksi saan syyttää vain ja ainoastaan itseäni.
Tämä on yksi niistä asioista, joista en selviä päänsilittelyllä. Tässä ei voi sanoa ”sellainen minä vain olen, hyväksyn sen”. En ole. Saatan olla herkkusuu ja toistaiseksi sohvaperuna, mutta typerä en ole. Valvominen viihteen parissa on vain ja ainoastaan hölmöä, ja johtuu mielen heikkoudesta (saisihan tähän raapustettua vaikka mitä liirumlaarua oman ajan kaipuusta, mutta kyllä siinäkin joku raja pitää olla). Lisäksi ongelma on minun tapauksessani ratkaistavassa hyvin helposti. Laite pois ja silmät kiinni. Tiedän myös, että on ihmisiä, jotka kulkevat tässä samassa sumussa päivästä toiseen, koska eivät vaan pysty nukkumaan unettomuuden takia. Anteeksi teille. En selvästikään osaa arvostaa unenlahjojani.
Tällä viikolla keskimääräiset unet olivat 5-6 tuntia, ja valvoin yleensä noin kahteen. Haastan itseni parempiin uniin, ja raportoin täällä viikon päästä, kuinka kävi. Jos joku tunnisti tästä tekstistä itsensä, niin tervetuloa mukaan.
Minun ei liene tarpeen käydä läpi kaikkia niitä hyvyyksiä, joita riittävä uni tuo tullessaan. Eiköhän se kuulu näihin jokaisen tietämiin totuuksiin. Äh, olihan siellä se porkkanakin.