Letrozol – ensimmäinen konkreettinen asia
Vihdoinkin ensimmäinen konkreettinen asia meille, lääkitys jonka pitäisi auttaa meidän tilanteessamme. Kummastakaan meissä ei ollut mitään mikä olisi vaatinut heti ”järeämpiä” hoitokeinoja. Olimme innoissamme. Odotimme kuukautisiani, että pääsemme aloittamaan lääkityksen. Olin saanut ohjeen vielä soittaa lapsettomuuspoliklinilalle, kun kuukautiset alkavat.
Kuukautiset alkoivat, soitin ohjeen mukaan ja sain ohjeet, että kolmas kunnon vuotopäivä olisi se hetki, kun aloitan lääkityksen. Aamuin illoin otin tabletin. Jännää! Viisi päivää söin lääkettä, olin myös merkannut kalenteriin ne joka toisen päivän, kun meidän tuli olla aktiivisia makuuhuoneen puolella. Ensimmäisen kierron ”peiton heilutus”-viikko oli molemmille jännä ja odotettu hetki. Ei ollut ongelmia innostua seksin harrastamisesta, odotukset olivat suuret. Saimme apua ja tietenkin, tulosta odotimme samantien.
Kuulostelin kroppaani, olisiko olo erilainen kuin ilman lääkettä. Vatsaani taisi kipristellä jännityksestäkin, ehkä tunsin ovulaation, mahaa väänsi kuin joskus teiniaikana kuukautisten alkaessa, nykyään minulla ei juurikaan ole kuukautiskipuja ollut. Ja ehkä tunsin munasolun irtoavan. Minun tuli jälleen kerran käydä labrassa antamassa verikoe, tasan viikko siitä, kun olin lääkityksen aloittanut. Meille oli myös varattu käynti lapsettomuuspoliklinikalle, minulle tehtäisiin sisätutkimus sekä kerrottaisiin vaikuttaako lääke.
Mieheni tuli mukaan tuolle käynnille, niin kuin joka kerta, kun olen vieraillut poliklinikalla. Onneksi, minulla on jotenkin todella lohduton olo, joka kerta. Lääkärinä oli sama naistentautien ylilääkäri kenen kanssa oli napakan puhelun lääkityksen aloittamisesta käynyt. Vastaanotomme oli todella ystävällinen sekä asioihimme oli perehdytty 😉 Mistähän johtui? Mutta niin, tulokset olivat hyvät, letrozol vahvistaa ovulaatiota todella paljon, ilman lääkettä ovulaation vahvuus oli ollut juuri ja juuri arvojen sisäpuolella, josta voidaan todeta ovulaation tapahtuneen, kun taas lääkkeellä se oli todella voimakas. Eli kaikki oli kunnossa! Mahtavaa!
Tässä se olisi. Meistä tulisi äiti ja isä, yhdessä, meidän omalle, yhteiselle lapselle. Minusta äiti, kuinka jännittävää, tästä olen haaveillut. Olimme noudattaneet terveydenhuollon ammattilaisten ohjetta kirjaimellisesti, mikä voisi mennä pieleen. Lääkäri oli kirjoittanut reseptiin ja todennut meille, että ko.lääkettä voi syödä neljä kiertoa. Mahdollisesti kuitenkin puoli vuotta eli kuusi kiertoa, jos niin haluamme. Halusin kuitenkin uskoa, että tämä yksi kerta riittäisi.
MUTTA, ei. Se hetki, kun kuukautiset alkoivat oli todella musertava. Mitä ihmettä, mitä varten ne alkoivat? Eikö lääke tepsinyt? Tuon päivän muistan varmasti ikuisuuden. Ei, ei tämän näin pitänyt mennä. Itkin jo vessanpöntöllä, kun tajusin, että en ole raskaana. Soitin miehelleni itkien, miksi näin. Mieheni lohdutti ja totesi, että ei hätää. Syön uuden satsin lääkettä ja yritämme uudelleen. Tällöin vielä uskoin letrozolin voimaan..