Fiilikset polilta

Fiilikset lapsettomuuspoliklinikka käynnin jälkeen.. ovat olleet hieman ristiriitaiset. Niin kuin edellisessä postauksessa kirjoitin, en kyynelehtinyt, kun lähdimme sieltä. Johtuuko se siitä, että asia alkaa olemaan niin tuttua.. tänne tullaan ja palataan, uudelleen ja uudelleen? Tätä olen nyt pari päivää pohtinut. Enkä tiedä mihin tulokseen olen tullut. 

Tietenkin se vaikutti paljon, että lääkäri ja kätilö olivat perehtyneet asiaamme ja loivat rennon tunnelman tapaamiselle. Ehkä se, että tiesin, että otamme seuraavan askeleen/päätöksen siitä, miten hoidot jatkuvat, antoi toivon kipinä jo mennessä polille. Fiilis siitä, kun lääkäri sanoi, että joka kymmenes onnistuu tällä, oli hämmentynyt. Niinkö vähän? Olisiko pitänyt alun alkaen olla vaatimassa suoraan lähetettä koeputkihedelmöitykseen? 

Päätös on nyt kuitenkin tehty, kokeilemme inseminaatiota ja katsomme mahtaisimmeko olla tuossa 10% joukossa, joka tällä menetelmällä raskautuu? Ajatus siitä, että jos näin mahtavasti käy, olen sitten syksyllä häissämme raskaana. Tämä ei siis ole minulle ongelma, raskaus on toivottu ja odotettu. Mekkoa fiksataan joka tapauksessa ihan vasta loppu metreillä 😉

Kokonaisuudessaan voisin todeta, että fiilis on ihan hyvä. Nyt on selkeä suunnitelma, pitäisi vaan nyt itse muistaa, ettei aseta liian paljon odotuksia, koska mahdollisuus on todella yksi 10:nestä. Mutta kokeillaan tätä, vähän se hormonin pistäminen jännittää, mieheni toki lupasi pistää minua, jos en itse pysty. Ihan tähän en vielä suostunut 🙂 

Asiaa paljon nyt pyöritelleenä, olen todennut mielen olevan, ainakin tässä kohdin, kovimman paineen alla. Miten pidän ajatukset kasassa? Tosin nyt huomaan, etten ole edes laskenut laskettua aikaa eli jos tästä raskaus tapahtuisi, niin koska vauva sitten syntyisi. Tässä huomaan, että olen enemmän järki-ihminen, kuin tunteella menevä. Huomaan, että realisti nostaa päätään ja jos kerran yksi kymmenestä raskautuu… Laskin vaan, että koska tiedämme, että olemmeko raskaana jos raskaudumme eli noin kaksi viikkoa siitä, kun inseminaatio on tehty. En jotenkin aseta itselleni liikaa ajatuksia siihen suuntaan, että silloin olen tässä kohtaan ja tässä siinä. Mennään askel kerrallaan ja katsomme sitten mitkä on niitä the päiviä, jos raskaustesti plussaa näyttää. 

Nyt rauhoitumme pääsiäisen viettoon ja nautimme läheisistä sekä muutaman päivän ihan vaan kahdestaan olosta. On ollut niin paljon menoa, että tässähän on melkein välillä ikävä tuota miestä, kun ei ehditä viettämään aikaa kahdestaan. Tiedetään, aika imelää, mutta näin se meillä on <3 

Ihanaa ja iloista pääsiäistä jokaiselle lukijalle! 

<3:lla, MiiaKoo