Olihan viikko

Lauantai ja köllöttelyt sängyssä. Ihana pitkä aamu. Mieheni tyttö on meillä ja tuli meidän sängyyn, väliimme aamulla. Ihana tyttö tuli myös nauttimaan pitkästä aamusta, (näitä ei aina ole, kun tyttö meillä on, koska hänen harrastuksensa vie meitä ympäri maakuntaa), pohdimme, että lähdemmekö ravintolaan syömään ja mitä muuta tehdään tänään. Nautin niin olostani. Näiden rakkaiden seurassa. Ystäväni kanssa oli ollut puhetta, että lähdemme seuraamaan erästä urheilutapahtumaa, mutta en jaksanut.. Viikko on ollut aika raskas. Töissä ja muutenkin. 

Töissä, jonne vihdoin pääsin. Piitkän sairastelun jälkeen, tosin pääsin ihan täyteen vauhtiin. Eilen meillä oli iso tilaisuus, jossa tapasin ihania ihmisiä, mutta vastuullisuus. Se painaa aika paljon. Mutta onnistuimme – hyvän tiimin kanssa olimme tilaisuuden järjestänyt ja siinä onnistuimme. Mutta tuntuu että pääsiäisestä ja vapaista on enemmän kuin kauan. 

Eilen alkoi myös kuukautiset, ne jota vähä jo odottelin. Aamulla väänsi vatsaa todenteolla ja olo oli kuin katujyrän alle jäänneellä, tosin en ole koskaan jäänyt, mutta mielikuvissani, voin kuvitella. Mieheni söi aamupalaa, huikkasin, että menkat alkoi ja palasin vielä sänkyyn. Hassua, miten eri tavalla asian otin vajaa puoli vuotta sitten.. Tietenkin tilanne on hyvin eri, meillä ei ollut lääkitystä tms. Eikä kellon tarkkoja yrityksiä pohjalla. Näitähän jo vähän odottelin, että pääsin laskemaan kierron pituuden ja näin ollen sen, että koska alan itseäni pistämään ja koska lähdemme Naistenklinikalle. Eli koska seuraavat menkat alkavat. Ensi viikolla minulla on sovittu pistoharjoitusaika keskussairaalalle. Kätilö opastaa minua pistämään itseäni. Melkoista. 

Viikkoon on siis mahtunut paljon. Taas yksi todettu, ei-raskaana. Vaikka menkkoja oli odotettu, niin aina sisällä joku särkyy, kun en tästäkään kierrosta raskaaksi tullut. Vaikka, niin kuin yllä kirjoitin, suhtautuminen on muuttunut, mutta ei se poista tunnetta joka syntyy.. Töissä iso tilaisuus ja hieman epätavallinen tilanne muutenkin, syö ihan turhaan energiaa.. Sekä jäi vielä fiilis, että loukkasin tai ehkä enemmänkin ärsytin erästä ystävääni, kun pidin omasta näkemyksestäni kiinni, kenelle haluan kertoa meidän elämän isoimmista asioista, lapsettomuudesta ja naimisiin menosta. Et miten meni niin kuin omasta mielestä? Aika raskas viikko. Kulutti paljon energiaa, vaikka onneksi sitä oli jonkun verran saanut kerättyä sillä pitkällä saikulla, vaikka sairastaminen, ei sekään helppoa ole!

Tänään nautinkin vain näiden kahden ihanan seurasta, jotka sängyssä kanssani köllötteli ja tehdään mitä mieleen tulee. Nautinnollista lauantaita myös teille ihanat lukijat, kyllä se kevät ja aurinko sieltä tulee <3

MiiaKoo