Kuulumisia

Ensin pahoittelut, että täällä on ollut täysi hiljaisuus. Työ on pitänyt minua tällä hetkellä niin kiireisenä, etten ole ehtinyt tai jaksanut kirjoittaa. Mutta nyt, pieni hengähdyshetki..? En saanut unta. Se mikä monia varmasti kiinnostaa, onko menkat alkaneet, niin EI!!! Ainakaan vielä.. Tässähän on tietenkin se, et ne voivat alkaa millä hetkellä hyvänsä. 

Tosiaan töissä meillä hieman kiirettä ja ulkopuolelta tulevaa painetta. Liekö se saanut ajatukset niin muualle, etten ole oikeastaan ehtinyt mietti näitä kahta viikkoa ja laskea minuutteja, tunteja tai päiviä raskaustestin tekemiseen. Viikon päästä perjantainahan minun on määrä se tehdä. Oletan että tietenkin vain silloin, jos minulla ei ole kuukautiset alkaneet. Muutama epätoivoinen hetki on tullut vastaan. Ensimmäinen töissä hississä, söin kiireisen lounaan päälle leipää, jonka olin napannut mukaani, työkaveri kysyi minulta, että syönkö kahden edestä ja katsoi vatsanseutuani. Sanoin tälle miespuoliseöle työkaverille, että valitettavasti en. Taisi koko hissi hiljentyä..

Toinen oli rakkaan urheiluharrastuksen parissa, jota lääkäri kehotti välttelemään. Juttelin ohjaajan kanssa, joka on fysioterapeutti ja hän sanoi, että aina urheilu on kropalle stressireaktio, mutta eihän lapsettomuus sairaus ole! NIIIINPÄ! Olin siis tunnilla ja joku ihmetteli miksei minua ole aamuisin näkynyt, no ei ole. Lääkärin määräyksestä olen ollut poissa.. ja työkiireiden. Tämä ei ollut epätoivon hetki, vaan se, että en voinut tehdä tutuilla painoilla ja haastamalla itseäni. En tiedä mihin olin eniten pettynyt.. Omaan asenteeseeni, etten osaa asiaan suhtautua vai oliko fiilis yksinkertaisesti hormonien aiheittamaan fiilisten heittelyä.. Mutta itku ei ollut kaukana. Ekaa kertaa näiden kahden viikon aikana, nimenomaan tämän asian suhteen. Muutenhan itku tulee joka toisessa käänteessä, ilosta, pettymyksestä tai kiukusta 😉

Mutta fiilis, niin henkisesti kuin fyysisesti on hieman ristiriitainen. Vatsassa on olo, että menkat ovat alkamassa ja olisi pitänytkin näinä päivinä, jos ei pistohoito niihin vaikuttanut. Henkisesti raskasta on se, että joka vessakäynnillä odotat näkeväsi verta. Toisaalta olo on, että alkaisivat nyt, loppuisi odottaminen. Taidan selkeästi olla vähä pessimistinen tälle kerralle.. Mutta toivon tietenkin parasta. 

Ihanaa viikonloppua, toivottavasti se on aurinkoinen <3 joka suhteessa. Nautitaan kesästä ja läheisistämme <3

MiiaKoo