Tutkimuksia lapsettomuuspoliklinikalla

Kesä oli ohi, olimme saaneet kutsun sisätutkimukseen, jossa toivoimme kuulevamme lääkäriltä, että mitä meistä otetuista kokeista oli selvinnyt. Jännitti taas, molempia. Olin kuullut ystävältäni, että kannattaa vaatia lääkäriä kertomaan asiat suomeksi. 

Vastaanoton odotushuoneessa istui kaksi vaitelista, olimmehan googlettanut mieheni tuloksia, jotka omakannasta olimme nähneet. Mieheni kohdalla ei pitänyt olla hätää, omat tulokseni oli soittanut ja saanut kätilöltä ympäripyöreää selitystä tuloksista. Erityisesti minua kiinnosti AMh-arvo, jonka olin kuullut kertovan sen missä mallissa naisen hormonitoiminta on.. Kertoman perusteella siitä pystyttiin päättelemään paljon, mitkä oli mahdollisuudet tulla raskaaksi. Vieläkö mietit miksi jännitimme?

Meidät kutsuttiin sisään, vastassa oli eri lääkäri ja kätilö, kuin ensimmäisellä kerralla. Lääkäri oli ohjaamassa minua suoraan tutkimuspöydälle, ilman että edes esitteli itseään. Minä reippaana mimminä sanoin, että voisimmeko ensin käydä tulokset läpi ja lääkäri niitä meille tulkita. Tämä hänelle sopi ja huomasihan hän itsekin, ettei ollut esitellyt itseään.

Tulokset olivat hyvät, mieheni spermanäyte hyvä, siittiöitä on hyvin ja ne liikkuvat vilkkaasti. Olin todella onnellinen, mieheni, jolla on edellisestä liitosta 10-vuotias tyttö, puolesta. Hän pelkäsi, että olisi minun haaveeni toteutumisen este. Minun tulokseni olivat myös kunnossa, ei mitään minkä vuoksi olisi suoraan voitu todeta, että tämä on este. Toisaalta tässä kohdin en tajunnut, miten paljon helpompaa olisi ollut jos syy olisi löytynyt ja tilanteen ratkaisemiseksi olisi päätetty tehdä näin tai niin.

Tämän positiivisen keskustelutukion jälkeen minä siirryin tutkimuspöydälle. Tässä kohdin jälleen pääsi itku.. Sain kehotuksen pysyä rauhallisena, mutta jännitys oli valtava. Mitä tästä vielä selviäisi? Mieheni piti minua kädestä kiinni ja lääkäri aloitti tutkimuksen, kertoen koko ajan mitä teki. Munatorviini ruiskutettiin suolaliuosta, jolla varmistettiin se, että ne ovat auki ja valmiit ottamaan siittiöitä vastaan. Ja kyllä, ne ovat auki. Valmiit ottamaan siittiöitä vastaan. Mikä helpotus. 

Lääkäri totesi, tämä oli siis syyskuun alkua, että voimme loppu vuoden tehdä kuukautiskierron seitsemännen ja yhdennentoista päivän aamuina ovulaatiotestejä. Ja jos tulos on positiivinen niin makuuhuoneessa saisi alkaa tapahtua. Ja siitä positiivisestä testistä, tasan viikon päästä, on minun mentävä antamaan verikoe. Siitä tutkittaisiin, että miten vahva ovulaatio on. Tämä kaikki oli minulle ihan uutta.. Näillä terveisillä lähdimme vastaanotolta. 

Olin hieman pettynyt, olimmehan melkein vuoden jo yrittäneet täsmätä makuuhuoneen aktiviteetteja oikeaan aikaan. Muutaman kerran tuolla kuuluisalla ovulaatiotesteillä metsästämällä oikeaa päivää. Tuloksetta. Mutta päätimme mennä lääkärin ohjeella. Loppu vuosi.. ajattelin että kyllä, nyt tiedämme ettei ole mitään hätää ja se kuuluisia stressi on poissa. Tällä loppu vuosi, ovulaatiotestejä ja ajoitettua läheisyyttä makuuhuoneessa.