Lapsettomuuspoliklinikalla jälleen
Niin sekin maanantai-aamu saapui, kun meidän oli määrä mennä tekemään jatkosuunnitelma letrozolien jälkeen.. Minä olin edelleen flunssassa, mutten mistään hinnasta olisi jättänyt tätä väliin. Meillä oli ollut kiireinen viikonloppu, emme olleet juuri ehtineet asiaa miettiä. Edellisenä iltana nukkumaan mennessä totesin miehelleni, että toivottavasti meidän asioihin on perehdytty.. mieheni valoi, jälleen kerran, minuun uskoa, että hyvin asiat menevät.
Mieheni tuli suoraan töistä ja tapasimme keskussairaalan pihassa.. pientä jännitystä oli havaittavissa ilmassa. Menimme käsi kädessä samalle penkille istumaan, jossa olemme joka kerta istuneet ja odottaneet vuoroamme. Tutkimushuoneesta tuli ulos pari, jotka olivat varmaankin samassa tilanteessa kuin me. Heillä oli hymy kasvoilla, liekö he saaneet hyviä uutisia ja mukavan käynnin polilla. Mieheni mietti, että on tämäkin, niin tiedetään millä asialla tuolta pariskuntana ulos tullaan.. Joku kerta sieltä saattaa vastaan tulla joku tuttu. Näinhän se on. Hymyillään, jos tavataan tuossa aulassa <3 Ei se mukavin paikka olisi tavata..
Meidät kutsuttiin sisään, kätilö ja lääkäri olivat samat jorka olimme aiemmin jo tavanneet. Onneksi. En olisi varmaankaan jaksanut enää uutta, lääkäriä ainakaan. Tällä kertaa he olivat hyvin ystävällisiä ja kyselivät kuulumisiamme. Kerroimme, että letrozolit on nyt syöty ja halusimme pitää pienen tauon ’hoidoissa’.. minun pääni takia. Johon lääkäri totesi, että tämä oli järkevä päätös. Kävimme myös hieman läpi meidän lapsettomuushistoriaa – raskautta yritetty kaksi vuotta, minä en ovuloi jokaisessa kierrossa, lääkkeellä kyllä.
Seuraava vaihtoehto on siis inseminaatio, jonka lääkäri hyvin selitti. Ensimmäinen vaihe on siis se, että minä alan pistämään itseeni hormonia, kierron päivinä kaksi – viisi. Sen jälkeen minua ultrataan, selvitetään lähteekö munasolu kypsymään ja sitten piikitän hormonia, joka irrottaa kypsän munasolun. Siitä 12-42 tunnin sisällä menemme lapsettomuuspoliklinikalle, jossa mieheni antaa spermanäytteen, sitä pestään, pyritään saamaan mahdollisimman puhdasta siemennestettä, josta kaikki ylimääräinen on poistettu ja jäljellä aktiiviset siittiöt. Tämä ruiskutetaan minun munanjohtimiin ja sen jälkeen toivotaan parasta 😉 noin kahden viikon kuluttua inseminaatiosta teidämme olemmeko raskaana.
Kuulostaa melko helpolta, mutta päässäni risteili kysymyksiä enemmän, kuin sieniä nousee sateella. Mikä todennäköisyys tästä on tulla raskaaksi? Monta kertaa tätä yritetään? Minkälainen on neula, jolla pistetään? Mitä jos tämä ei onnistu, mitä sitten tehdään? Koska ensimmäinen tällainen kokeilu on mahdollinen?
Ja voit uskoa, esitin nämä kaikki lääkärille. Hän kärsivällisesti meille kertoi, todennäköisyys tällä tapaan tulla raskaaksi, on yksi kymmenestä. Okei, eihän tämä paljon herättänyt minussa toiveita. Tällä tavoin voimme siis yrittää 2-4 kertaa, oma ajatukseni tässä kohdin oli, että kerran kokeillaan 😀 Ai miten niin hätäinen luonne? Lääkäri näytti minulle ”neulan”, se oli sellainen kynä, josta työntyy esiin pieni piikki ja se piikitetään vatsamakkaraan. Tähän saan kätilön opastuksen. Onneksi (!). Lääkäri tosin minulta kysyi, että olenko paljon lääkkeiden kanssa pelannut? Hmm. Mitä tarkoitat? Että olenko niitä sekoitellut? En ole, totesin, johon lääkäri, että tämä selvä. Laitamme sinulle mahdollisimman helppokäyttöisen kynän. Kiitos!
Jos emme raskaudu tällä inseminaatiolla, seuraava hoito on sitten koeputkihedelmöitys. Käsittääkseni se käytetyin ja parhaimpia tuloksia antava. Meidän polilta, joka tekee yhteistyötä Helsingin naistenklinikan kanssa, on lääkärin mukaan puolen vuoden jono koeputkihedelmöitykseen. Joten hän lämpimästi suositteli kokeilemaan muutaman kerran tätä inseminaatiota ja sitten saamme lähetteen Naistenklinikalle, jos ei nämä onnistu. Tosin tätä ei voida toteuttaa joka kierrossa, koska keltarauhasesta saattaa jäädä munanjohtimiin jäännöksiä, niin on hyvä, että välissä tulee ns.välikierto.
Ensimmäisen kerran voimme kokeilla heti seuraavasta kierrosta eli kuukautisten alkamisesta, mutta totesimme yhteistuumin, että ne alkavat ensi viikolla, joka on liian tiukka aikataulu. Kokeilemme tätä siis toukokuussa, noin puolen välin aikoihin alkavat kuukautiset ja sitten kahden viikon päästä siitä, on inseminaatio. Ja sitten kahden viikon kuluttua tiedän olenko raskaana. Kuulostaa todella yksinkertaiselta.
Käynnin päätteeksi lääkäri vielä ultrasi minut ja totesi kaiken olevan kunnossa. Kätilö varasi minulle ajan neulankäytön opastukseen, jossa saan sitten lisäinfoa sen käytöstä sekä laittoi meille molemmille lähetteen labraan, kävimme antamassa käyntimme päätteeksi hepatiittinäytteet, tämä täytyy olla todennettu, kun inseminaatio tehdään.
Lähdimme polilta, minä ehkä ensimmäistä kertaa kyynelehtimättä. Pohdin oloani, millainen se oli ja olinko tyytyväinen tilanteeseen. Kirjoitan siitä seuraavan postauksen, kun olen saanut ajatukseni järjestykseen. Ison asian kanssa ollaan tekemisissä. Siitä ei vaan päästä mihinkään. Mikä tällä kaikella on tarkoitus? Toivon, että sejoskus vielä selviää.
Pian itseään ensimmäistä kertaa pistävä MiiaKoo