Miten päädyimme tähän?

Tämä on ensimmäinen blogipostaus pitkään harkitsemaani blogiin. Miksi sitten päädyin kirjoittamaan lapsettomuudesta? Pahin pelkoni, jonka kanssa en koskaan uskonut,  hyväuskoisuuden vuoksi?, kohtaavani. Tässä sitä kuitenkin ollaan, liian suuren unelmaniko kanssa?

Olen koko ikäni ollut lasten kanssa paljon tekemisissä, äitini hoiti lapsuudessani lapsia meillä kotona. Itse hoidin naapureiden lapsia koko teini-ikäni. 18-vuotiaana muutin pääkaupunkiseudulle ja pääsin perheeseen hoitamaan pientä 11 kuukautista ihanaa poikaa, hoidon häntä puolitoista vuotta. Tämä aika oli todella ihanaa, poikaa usein luultiin minun pojakseni ja totesi pikku mies jälkeenpäin, että silloin kun Miia oli äitinä. Päädyin opiskelemaan sosiaalialaa ja suuntauduin opinnoissani lastensuojeluun, halusin olla lasten kanssa tekemissä ja auttaa heitä. Mukana AINA iso unelma omista lapsista! 

Elämäpolun kuljettaessa minua eri tilanteisiin ja vaiheisiin, en vakavasti harkinnut hankivani lapsia, koska en ollut tavannut lasteni tulevaa isää, kuten usein ystävieni kanssa vitsailin asiasta. Vuonna 2014 tapasin nykyisen puolisoni, maailman parhaan miehen minulle ja todellakin tulevien lasteni isän. Vuonna 2015 päädyimme jättämään ehkäisyn pois, viimeisimpänä ehkäisyrenkaan. Ehkäisyistäni kirjoitan myöhemmin oman postauksen. 

Olemme nyt yrittäneet raskautta kaksi pitkää vuotta.. keväällä 2016 kerroin gynekologilleni, jolta olin usean vuoden jo saanut apua ehkäisyni kanssa, että olimme vuoden yrittäneet raskautta. En uskaltanut kertoa, että vauvaa. Toivoimme ensin raskautta. Tuo ihana gynekologi kirjoitti meille lähetteen lapsettomuuspoliklinikalle.

Varauduimme odottamaan pitkän aikaan, mutta saimmekin aika pikaisesti ensimmäisen yhteydenoton lapsettomuuspolita. Kyselivät lisätietoja ja pian meille tulikin kutsu vastaanotolle. Miehelleni kirjoitettiin lähete spermanäytteeseen ja minut tutkittiin. Kaikki on kunnossa, minulle päädyttiin kirjoittamaan ovulaatiota vahvistavaa lääkettä. Olen syönyt lääkettä viisi kuukautiskiertoa, ilman raskaaksi tulemista. Tässä syy miksi päätin aloittaa kirjoittamaan blogia. Matkalle on mahtunut isoja tunteita, suuria unelmia ja paljon pohdintoja. 

Lähde mukaan lukemaan meidän, pääsääntöisesti minun fiiliksiä. Haluan pysyä positiivisena, mutta harmaita, jopa mustia hetkiä on tiedossa.