Turhautumista

Turhautumista… Terveydenhuollon ammattilaisiin. Olen ollut jonkinasteisessa flunssassa jo toista viikkoa ja päädyinkin yskäni vuoksi, kun en saanut nukuttua, lääkäriin. Hän tutki ja mietti mitä tehdään, laittoi sitten lähetteen labraan. Tästä se turhautuminen alkoi..

Minä tietenkin sinne lääkärin määräyksestä ja minut vastaanotti nuorehko naishenkilö, jolle sitten kerroin, että minulta nielunäytteen ottaminen voi olla haasteellista, koska oksennusrefleksi on niin voimakas. Siihen hän hieman tympeällä äänellä totesi, että ei tämä ole helppoa kenellekään. Juu, uskotaan, oli ajatukseni. Pyysin ystävällisesti, ettei hän laittaisi suuhuni sitä puulasta, jolla kieli pidetään pois edestä, koska tällä pystymme välttämään pahimman reaktion… tämä ei hoitajalle näyttänyt sopivan…

Hoitaja: eiih, emme tule onnistumaan.

Minä: *hämmentyneenä* kyllä minulta on näyte saatu ilmankin sitä. 

Hoitaja: Oliko tulos tuolloin negatiivinen?

Minä: Kyllä, muistaakseni!

Hoitaja: Eli näyte ei ole ollut onnistunut, koska se ei ollut positiivinen.

Mielessäni mietin, että niin tai minulla ei ollut nielussa mitään vikaa.. 😉 No edellämainituista johtuen, ehkä osin myös olostani, joka ei paras flunssasta johtuen ollut, avauduin tälle hoitajalle ja kysyin, että mikä ihme teitä terveydenhuollon ammattilaisia vaivaa, kun asenne on näin nihkeä ja kylmä asiakasta kohtaan? Kerroin, että käyn lapsettomuushoidoissa ja asiakaspalvelu on ollut samaa luokkaa. Hoitaja sanoi, että on ammattilainen tässä kohdin ja on ottanut kymmeniätuhansia näytteitä ihmisiltä, sanoin, etten epäile sitä enkä hänen ammattitaitoaan vaan asiakaspalvelua! 

Taisi hoitaja saada pitkän, flunssaisen, päivän turhautumisen niskaansa, mutta silti jaksan jotenkin ihmetellä asennetta. Tosin hänellä on yhtälailla voinut olla huono aamu.. Facebookissa tuli tällainen kuva vastaan ja puhutteli mua todella vahvasti. 

IMG_0930.JPG

 

Tämän kun muistaisi itsekin, aina ihmisen tavatessa. Meillä kaikilla on omat murheemme, mutta silti niitä ei halua kaikille kertoa. Melko spontaanisti tuli avauduttua tuolle hoitajalle, mutta ehkä hän ymmärsi, jos ei heti, niin jälkeenpäin taas sen, mistä asiakaspalvelussa on keskimäärin kyse. Ole ystävällinen, sinullekin ollaan tai jotain. 

Ei enää niin turhautunein terveisin, kun tätä postausta aloittaessa. Ollaan ystävällisiä, koskaan ei tiedä mitä kohtaamasi ihminen on kokenut tai mitä hänellä on mielenpäällä. Itselläni on huominen vierailu lapsettomuuspoliklinikalla vahvasti mielen päällä, flunssasta huolimatta.

Ystävällisesti, MiiaKoo

Hyvinvointi Terveys Työ

Ystävän puolesta onnellinen <3

Puhuin viime viikolla puhelimessa ystäväni kanssa, heillä on noin kuukauden päästä laskettu aika. Pitkään ja hartaasti odotettu vauva on tulossa. Muutaman keskenmenon ja muiden isojen haasteiden jälkeen, olen todella iloinen heidän puolestaan. Totesikin ystävälleni, että olen vilpittömän onnellinen heidän pienestään.

Olen nyt, sattuneesta syystä, lukenut paljon blogeja, kirjoja, artikkeleita ja lehtijuttuja lapsettomuudesta. Moni saman asian kanssa kamppaileva kirjoittaa tai toteaa, ettei voi olla tekemisissä läheisten kanssa, jotka ovat saaneet oman pienen käärön tai kun saavat kutsun lasten syntymäpäiville. Itselläni ei tällaisia tuntemuksia ole ilmaantunut, ehkä pitäisi sanoa, että vielä. Toivon, että minulle, joka aina olen pitänyt lapsista, niin läheisteni kuin hoitolapsista, ei tulisi tuota oloa. Pystyn ymmärtämään kohtalotovereitani, jotka näin kokevat, mutta en löydä sitä tunnetta itsestäni. 

Tämä on yksi niistä asioista, mielestäni, johon kukaan (!!!) muu, kuin itse asian kanssa kamppaillut, voi ottaa kantaa. Olen vilpittömästi onnellinen ystäväni puolesta, kenen kanssa viime viikolla puhuin kuten myös monen muun puolesta, jotka pitkän odotuksen jälkeen ovat pikkuisen saaneet. Se ei ole minulta pois. Eikä sekään vaikka raskaus olisi saanut alkunsa samalla saunanlauteella istuen. Ei näitä pieniä ihmisiä ole tässä maailmassa liikaa, tosin he KAIKKI ansaitsevat turvallisen lapsuuden ja vanhemmat. Sitä toivon kaikille pienille.

Tosin välillä sitä miettii, että kun pienten lasten vanhemmat tuntuvat olevan tosi väsyneitä ja välillä jopa kyllästyneitä kotona olemiseen, että niin, tuostakin huolimatta haluaisin olla samassa jamassa. Teille, pienten lasten vanhemmat, haluaisin sanoa, että muistakaa, että ne pikkuiset eivät ole kaikille itsestään selvyys ja he ovat kerran vain pieniä. Nauttikaa ajasta heidän kanssaan, pitäkää heitä ykkösprioriteettinä elämässänne. He ovat todella arvokkaita, kallis lasti, joka teille on suotu kannettavaksi. Rakastakaa heitä koko sydämestämme <3

Ja KYLLÄ, haluan kuulla kaikki ihanat perheenlisääntymisuutiset sekä saada kutsuja näiden ihanien pienten syntymäpäiville!! Ihanaa viikonloppua!

-MiiaKoo

Suhteet Oma elämä Raskaus ja synnytys