Inseminaatio vol. 2!

Irrotuspiikin metsästyksen jälkeen meidän oli määrä olla Naistenklinkalla klo 7.30-8.30 välillä. Mieheni luovuttamassa sperma. Ja siellähän me, jo klo 7.15. Spermalaboratorion hoitaja oli jo paikalla ja sanoi ottavansa meidät pian vastaan. Ja niin mieheni pääsi jo 7.20 tosi toimiin 😉

Hänen suoriuduttua tehtävästään, hän vei minut töihin ja lähti ajamaan omiin töihinsä, takaisin kotikulmillemme. Olimme tehneet päätöksen, että menen yksin toimenpiteeseen, koska mieheni olisi pitänyt ottaa koko päivä vapaaksi, jos olisi aikonut olla paikalla. 

Minä palasin Naistenklinkalle klo 11.15, ajat olivat noin 15 minuuttia myöhässä, eli suhteellisen vähä. Edellisellä kerralla ne olivat noin 40 minuuttia. Mutta niin.

Lääkäri kehotti minut suoraan pedille ultrattavaksi, lääkäri oli uusi tuttavuus, kätilö onneksi sama kuin edellisenä päivänä. Lääkäri tutkaili pitkään hiljaa, joten minä jo kysyin, että mitä siellä näkyy. Lääkäri taisi hämmentyä miten nopeasti folliikkelit eli munasolut olivat kasvaneet. Ne molemmat olivat kehittyneet vielä edellisestäkin päivästä paljon, ne olivat 21mm ja 24mm. Juuri siis oikean kokoiset inseminaatiota varten eivätkä ne näyttäneet siltä, että ne olisivat vielä ovuloineet. Lääkäri totesi, että ei muuta kun aletaan hommiin. 

Lääkäri oli edellistä lääkäriä hieman vähäsanaisempi, mutta kätilö jutteli, kysyi, että sain piikin hyvin..  No kerroinpa heille, että mikä tilanne oli edellisenä iltana ollut. He ihmettelivät molemmat, miten on mahdollista. Kerroin myös mieheni terveiset, että spermalaboratorion lehdet voisi uusia 😉 Lääkäriä nauratti. 

Itse toimenpide onnistui hyvin, lääkäri totesi että kaikki meni ihan oppikirjan sääntöjen mukaan Ja sperma ei lähtenyt valumaan takaisin päin. Lääkäri neuvoi minua jäämään makoilemaan hetkeksi ja tarkasti sillä välin spermassa tapahtuneen muutoksen pesun jälkeen, liikkuvuuden prosentit olivat siis parantuneet 27% –> 73%! Eli todella hyvin. Lääkäri ei suoraan sanonut, mutta antoi rivien välistä ymmärtää, että ihme on, jos ei tästä raskautta ala.

Lääkäri tiedusteli minulta vielä, että mitä minulle oli kerrottu välivuodosta, totesin, että jos ei nyt onnista ja teemme vielä kolmannen inseminaation ja välivuotoa ei kuulemma tarvita, johon hän totesi, että juuri niin. Tähän tosin totesin, että välikierto taitaa joka tapauksessa tulla, koska meillä häät ja häämatka tiedossa. Tämän jälkeen minä olin valmis ja meille toivotettiin ihania häitä. 

Lähdin hyvillä fiiliksillä takaisin töihin. Olo oli hieman hämmentynyt ja mietteliäs. Hassu fiilis, että keskellä työpäivää sai mahdollisesti meidän tuleva vauva alkunsa. Ystäväni totesi minulle, että sehän on varsinainen TYÖvoitto sitten! Juuri niin. Nyt jännitämme alkavatko menkat vai pääsenkö tekemään testin. Elämämme jänniä aikoja! 

Pitäkää peukkuja!! 

-MiiaKoo 

Perhe Raskaus ja synnytys

Oi ovitrelle, melkein jäimme kaipaamaan sinua!

Tästä voi jokainen, jolle Ovitrellea myönnetään, ottaa oppia! Keskiviikko aamuna minulle oli Naistenklinikan lääkäri todennut, että pistetään irrotuspiikki eli tämä ovitrelle. Kätilö sanoi, kun olin käsi jo ovenkahvalla, että älä hae sitä suoraan, koska se on oltava jääkaapissa. 

Ajattelin, että haen sen illalla/iltapäivällä, kun pääsen kotiin. Olinhan sen saanut paikkakuntamme Yliopiston apteekista viime kerrallakin eikä farmaseutti ollut maininnut mitään, kun edellisellä viikolla hain GonalF:n. 

Pääsin töistä kotiin ja mieheni patisti minua, että käyhän hakemassa se nyt. Lähdin apteekkiin hieman klo 17.00 jälkeen. Jonotettuani, siinä samalla miettien, että toivottavasti pääsisin sellaisen farmaseutin kassalle, joka ymmärtäisi mistä on kyse. Mutta ei. En päässyt. Hetken siinä istuttuani hän totesi minulle ettei meillä ole sitä, mutta huomiseksi saadaan. 

Anteeksi mitä? Ei ole? Yliopiston Apteekissa, joka sijaitsee yhdessä Suomen kymmenneksi suurimassa kaupungissa? Ei ole. Totesin, että huominen ei auta. Tarvitsen sen tänään. Farmaseutti levitteli käsiään, minä kysyin, että mitä voimme tehdä? Hänen ehdotuksena oli, että hän voi soittaa kaupungimme muihin apteekkeihin ja tiedustella onko lääkettä. Ja haluan huomauttaa, farmaseutti EI tiennyt mistä lääkkeestä on kyse. Se turhautti minua todella paljon. Farmaseutti alkoi soittamaan paikkakuntamme muihin apteekkeihin ja hänen ensimmäinen kysymys oli, että moneen te olette auki, ei suinkaan se, että onko lääkettä. Soitin miehelleni ja kerroin tilanteen, että voi olla että joudumme lähtemään Helsinkiin. Hän kehotti, rauhalliseen tapaansa, minua kuitenkin soittamaan ensin lähipaikkakuntien apteekkeihin, niinpä laitoin googlen laulamaan, tällä välin farmaseutille oli sanottu kolmesta neljästä apteekista, ehkä ettei ole tai että ovat menossa kiinni klo 18.00. Mutta mikä onni, minä sain jo toisella puhelulla myöntävän vastauksen ja vain 40 kilometrin päästä meiltä. 

Nousin kuin raketti tuolista, kiitin palvelusta (?) Ja lähdin. Farmaseutti jäi perääni kertomaan chat-palvelusta, josta voisin lääkettä tilata saataville. Hei te, samassa tilanteessa olevat, tilatkaa se siis etukäteen! Tosin tämä paikkakunta, josta ovitrellen sain, on huomattavasti pienempi paikkakunta kuin missä me asumme. Ja siellä on yksi apteekki. Onneksi siis siellä oli!

Ajoin kotiin, mieheni hyppäsi auton rattiin ja lähdimme 40km päähän. Löysimme apteekin, hain piikin ja pistin sen autossa samalla istumalla. Huokaisimme molemmat helpotuksesta yhtäaikaa. Onnistuimme! Hieman jännitystä iltaan siis 😉

Mitä tästä opimme? Soita ja varaa lääke. Olet näissä asioissa tietävämpi kuin farmaseutti. Mutta niin vaan piikki saatiin ja jäimme jännittämään, mikä olisi seuraavan päivän tilanne.. Tosin kirjoitin aika napakan palautteen farmaseutin palveluasenteesta ja tietämättömyydestä Yliopiston apteekille, joka lupaa seuraavana arkipäivänä palautteeseen vastata, eipä ole vastausta kuulunut ja nyt on kulunut siis neljä arkipäivää. Että näin.

 

-MiiaKoo 

Perhe Terveys Raskaus ja synnytys