Askel 4, inseminaatio

Tätä päivää oli odotettu. Kello herätti meidät viiden aikoihin ja lähdimme pian kuuden jälkeen ajamaan Helsinkiin. Matkalla oli onnettomuus, joka aiheutti ruuhkaa. Sielä moottoripyörä nojasi tienreunassa kaiteeseen ja paikalla oli ambulanssi sekä lääkäriyksikkö ja poliisi. Minulta pääsi itku, se on ollut näinä päivinä herkässä. Siinäkin oli jonkun äidin lapsi, joutunut ambulanssiin. 

Saavuimme Naistenklinikalle ja mieheni pääsi samantien antamaan spermanäytteen. Ja hetken odotettuamme pääsimme kätilön luo, jonka luona allekirjoitimme molemmat hoitosuostumuksen tästä inseminaatiosta. Kätilöltä kysyin, että klo 11.00 meillä on aika itse toimenpiteeseen. Hän tarkisti asian ja sanoi, että kyllä, aikaisintaan silloin. 

Kellon ollessa niin vähän, päätimme lähteä kaupungille. Ehdotin miehelleni, että menisimme Fazerille aamupalalle, hän ei siellä ollut koskaan käynyt. Arvelin, että hän ihastuisi siihen. Ja KYLLÄ! Ihmisiä oli tosi paljon, mutta löysimme pöydän ja nautimme ihanan aamiaisen. Mieheni totesi, että tästähän tuli mukava päivä, oikein kunnon vapaapäivä. Ja kyllä, samaa mieltä! Mieheni on tunnetusti herkkusuu, mutta sai tällä kertaa oltua ostamatta näitä alla olevia herkkuja 😀

img_1698.jpg

Aamupalan jälkeen lähdimme vielä kävelylle, koska kello oli vähän yli yhdeksän. Tässä pieniä maistiaisia, tuomiokirkkoa ja kauppatorin kauneuksia. 

img_1696.jpg

 

img_1697_0.jpg

Palasimme hieman ennen yhtätoista takaisin Naistenklinikalle ja pian, kun pääsimme istumaan, tuli kätilö sanomaan, että ajat ovat myöhässä. Jouduimme siis odottamaan 45minuuttia pidempään, kuin aikamme oli. Mutta olimme asennoituneet siihen. Odottavan aika ei tällä erää ollut niin pitkä 😉

Taisimme olla viimeinen pari tänään lääkärin vastaanotolla, koska olimme enää ainoat vastaanottoaulassa. Pääsimme vihdoin lääkärille, joka oli todella ystävällinen ja kertoi, että sperma on huippulaatuista, jes! Ja että pesu toimii siihen hyvin, liikkuvuus oli ollut ennen pesua 22% ja pesun jälkeen 69%! Todella hyvä parannus ja lääkäri kertoi, että teille tämä inseminaatio olisi oikein toimiva hoito. Olin niin onnellinen meidän, mutta erityisesti mieheni puolesta, joka hieman oli pohtinut, että onko tavarassa vikaa 😉 Mietin mielessäni ja vastaanoton jälkeen miehelleni kerroin, että edellispäivän peittojen heilutus oli varmasti hieman verottanut näiden liikkuvuutta! 

Seuraavaksi minä siirryin pöydälle, lääkäri ultrasi minut, kun tiedossani oli, että kaksi munasolua on ollut kypsymässä, ettei niitä ole enempää. Ei ollut, MUTTA lääkärin mukaan vasen puoli oli ehkä jo ovuloinut.. 🙁 Hän sanoi, että se näyttää hieman litteältä ja sielä näkyy nestettä, joka kuulemma juoruaa siitä, että ovulaatio on jo tapahtunut. Lääkäri kysyi, että olinko tuntenut vatsassa kipua, johon totesin että eilen hieman nipisteli, muttei niin voimakkaasti, kuin esim. Letrozoleja syödessä. Lääkäri totesi, että enempää kuin kaksi ei näy, että inseminaatio tehdään. Oikealla puolella munasolu näkyi, mutta sieläkin hieman nestettä, että oliko sekin jo ovuloinut. Tämä ei minua yllättänyt.. kiertoni on  normaalisti niin lyhyt, että jotenkin kroppani niin hyvin tunnen, että tätä hieman olin pelännyt.

No mutta, inseminaatio tehtiin, lääkäri laittoi katetrin sisään, joka pienesti nipisti, mutta en varsinaista kipua kokenut. Lisää nipisti hieman siinä kohdassa, kun lääkäri joutui painamaan sitä hieman lisää sisäänpäin. Muttei mitään isoja kipuja! Minuutti ja koko homma oli ohi. Pukiessani lääkäri totesi, että kroppa käyttäytyy jokaisella omalla tavalla ja voi olla, että minun oli jo ovuloinut. Kysyin, että olisiko inseminaatio pitänyt tehdä jo ns. eilen, koska kroppa niin toimii. Hän sanoi, että mahdollisesti ja lupasi kirjata tietoihini, että kannattaa seuraavalla kerralla, jos sitä tarvitaan, harkita sitä, että irrotuspiikistä seuraavana päivänä tehtäisiin jo inseminaatio. 

Lääkäri kuitenkin suositteli, että hän toteuttaisi tämän meille vielä ainakin kerran jos ei kaksi. Tosin totesi, ettei tällä menetelmällä tulokset ole samat kuin IVF:llä. Mutta meillä ns. Speksit ovat niin ihanteelliset, että raskaus voisi hyvin tällä menetelmällä alkaa. Kätilö kehotti tekemään raskaustestin kolmen viikon kuluttua. Tosin lääkäri totesi, ettei tämän pitäisi vaikuttaa kuukautisten alkamiseen, jos ne ovat alkamassa ja minullahan ne alkavat jo puolentoista viikon kuluttua jos.. 

Kiitimme hyvästä palvelusta sekä kattavasta informaatiosta ja lähdimme. Hyvillä mielin, saimme jälleen positiivisen kokemuksen tältä käynniltä ja tästä on hyvä jatkaa. Enää en ajattele, että meille kaksoset olisi tulossa. Kun tulisi edes yksi! Mutta kaikenkaikkiaan lähdimme hyvällä fiiliksellä ja nyt odotamme sitten miten meille kävi. Jännää! 

Nyt nautimme aurinkoisesta viikonlopusta, kolmestaan. Haimme mieheni tyttären meille ja lähdimme mökille. Ihanaa viikonloppua teillekin <3

MiiaKoo

Hyvinvointi Terveys Raskaus ja synnytys

Vihdoinkin jotain positiivista, askel 3!

Aamupäivä oli töiden merkeissä niin kiireinen, etten ehtinyt miettiä lääkärikäyntiä ollenkaan. Taisi olla vaan positiivinen asia, tämäkin 😉 Mutta havahduin vasta, että kohta pitää lähteä polille, kun mieheni laittoi tsemppaukset viestillä <3 

Olin tästä johtuen vähän myöhässä, mutta niin oli vastaanottoajatkin. Pääsin kuitenkin pian sisään ja vastassa oli, onnekseni eri lääkäri ja kätilö. Lääkäri nopeasti vilaisi paperini ja kehotti siirtymään tutkimuspöydälle. Samalla tiedustelen, että onko ollut sivuvaikutuksia. Kerroin hiivatulehdus epäilystäni ja sehän siellä..  Hän ultrasi tarkasti ja hartaudella. Minulla vasenmunasarja jää hieman ”hankalaan” kulmaan, että sitä pitää katsoa monella kuvalla. Ja kyllä, vasemmalta löytyy 16mm munasolu ja sitten lääkäri totesi, että oikealla myös.. minä en tässä kohdin ollut huolissani, mutta lääkäri kehotti laittamaan housut jalkaan niin jutellaan..

Minun pukiessani lääkäri ja kätilö supisivat jotain ja kun istuin tuoliini, totesi lääkäri, että soitetaan Helsinkiin, koska näitä on kaksi. Tarkoituksella ei yleensä tehdä monikkoraskauksia – liekö riskit sitten sen verran suuremmat. Lääkäri sai Helsingistä konsultoivan lääkärin kiinni, mutta hän pyysi palamaan asiaan 15min kuluttua. Todettiin, että jään odottamaan mikä tilanne on.. halusin jo kuulla sitäkin, että mitkä vaihtoehdot ovat. Toinen oli se, että lähdemme mieheni kanssa perjantaina Helsinkiin inseminaatioon ja toinen on se, että pistokset lopetetaan, irrotuspiikkiä ei anneta ja olemme yhdyntäkiellossa. Koska ei kaksoisraskautta. 

Noh kaiken tähän saakka vastustaessa olin varma, että kakkosvaihtoehto käy toteen. Tosin kätilö sanoi, että noudattavatko kaikki yhdyntäkieltoa, on se eri asia. Kysyin, että mikä on seuraavan inseminaatio järkevyys tai kannattavuus, jos käy näin? Lääkäri kertoi, että lääkettä voidaan määrätä sitten vähemmän ja näin ollen niitä ei kehittyisi kahta. Totesimme, että minä jään käytävään odottamaan ja he ottavat välissä toisen potilaan. Kutsuvat minut sitten kun tieto Helsingistä on saatu, ottavatko minut kahden kehittyneen munasoluni kanssa vastaan. 

Soitin miehelleni ja kerroin asian. Olimme molemmat hieman hämmentyneitä, mieheni, vanha realisti totesi, että jos mahdollisuudet ovat kuitenkin vain 10-15%, tuntuu hullulta jos ei sitä nyt tehdä. Se oli myös positiivista, että meillä kummallakin on perjantai anottu jo aiemmin vapaaksi! Palasin kahvikupin kanssa käytävään odottamaan ja pian minut kutsuttiinkin jo takaisin. 

Ja kyllä, me lähdemme Naistenklinikalla perjantaina. Meidän pitää olla siellä ennen kahdeksaa antamassa spermanäyte, joka sitte lähtee spermanpesuun ja sen jälkeen meillä on aika hoitajalle, annamme hoitosuostumuksen ja klo 11 minulle tehdään inseminaatio. Ohoh! Olin hämmentynyt! Mitä ihmettä, tapahtuuko tämä todella. Naistenklinikalla kehittyneiden munasolujen raja on juuri tuo kaksi. Liekö tekevät sen pienellä riskillä vai millä.. mutta sinne olemme menossa. 

Fiilikset on todella hyvät! Olen iloinen, että asia etenee ja pääsemme edes yrittämään. Eikä edes tämä pyhä keskellä viikkoa sekaa tätä. Mahtavaa. Tietenkin hämmentää, että tässähän on mahdollisuus myös siihen kaksoisraskauteen!! Niin että molemmat ja kerralla 😀 Täytyy todeta, että toivon kipinä, se löytyi taas jostain. Mutta realisti sanoo, että katsotaan. Mahdollisuudet on edelleen se 10-15%! Mutta niin, iloisia olemme molemmat, minä ja mieheni. Katsomme mitä tuleman pitää. 

Jatkosuunnitelma on siis se, että jos raskaudun niin ilmoitan siitä polille ja he tekevät varhaisultran viikolla seitsemän, varmistavat että raskaus ei ole kohdun ulkopuolinen. Ja jos en raskaudu, ilmoitan siitäkin ja palaamme sitten polin kesätauon jälkeen asiaan uuden inseminaation kanssa. Ehkä. Sitä emme pohdi vielä. Lähden nyt pistämään viimeisen kerran hormonia ja huomen illalla myöhään sitten irrotuspiikki. Jännää! 

Palaan teille asiaan!

MiiaKoo

Suhteet Seksi Raskaus ja synnytys