Pahoittelut alkuun, että täällä on ollut koko viikon hiljaista.. mutta kiirettä on pitänyt, niin tämän asian tiimoilta kuin muutenkin. Mutta niin.. 

Odottelin maanantaina aamupäivän puhelua tai sähköpostia lapsettomuuspolilta, koska olin sunnuntaina viestinyt että kuukautiset alkoivat. En kuullut 11 mennessä mitään. Soitin polille, koska siellä soittoaika oli. Lyhyesti voisin todeta, että puhelussa mikään ei mennyt minkään taiteensääntöjen mukaan. Yhteenvetona; kätilö kertoi minulle ajan, joka oli seuraavana päivänä keskellä päivää. Totesin, etten pysty keskellä päivää tulemaan, että onnistuisiko maanantaina iltapäivällä tai tiistaina aamulla. Kätilö totesi, että jos en pääse tiistaina niin voimme katsoa seuraavassa kierrossa. Johon minä tajusin sanoa, ettemme ehdi ennen heidän kesätaukoa asiaa toteuttamaan, kätilö totesi, että syksyllä sitten. Olin PÖYRISTYNYT! Kysyin, oletko tosissasi? Ettei tämä näin voi mennä.. pitkän keskustelun ja säätämisen jälkeen sain ajan seuraavalle aamulla klo 8.15. Ehkä minun olisi pitänyt tämä ottaa taivaanlahjana.. 

Tiistai-aamuna reippaana tyttönä olin paikalla. Mieheni ei tällä erää mukaan tullut, koska näitä kertoja muutamaan viikkoon on todella monta. Pääsin hieman myöhässä tapaamaan lääkäriä ja tätä kätilöä. Lääkäri totesi, että kuukautiset alkoivat? Mihin minä, että kyllä, äitienpäivänä. Lääkäri totesi, että niin sellaista se on. Jep, tältä lääkäriltä ei kyllä sympatiaa eikä empatiaa heru. Seuraavaksi hän käski minut makuulle, ultraamista varten ja minulla kyyneleet valuivat solkenaan.. hän ultrasi ja totesi kätilölle, että oikea 7 ja vasen 6. Ja minulle, voit laittaa housut jalkaan. Kysyin, edelleen kyynelehtien, että mitä tämä tarkoittaa. Lääkärin mukaan ne olivat munasolun kokoja. Istuin lääkärin pöydän ääreen ja hän sanoi, että ensi viikolla sitte ultra. Minä itken, minulla oli todella paha olla. Miksi? Lääkäri asenne ja kehonkieli oli jäätävä. Liekö se johtui siitä, että olin vastaanotolla ns. Väärään aikaan enkä keskellä päivää, niin kuin aikaa oli tarjottu.

Olin hämmentynyt ja itkuinen, kysyin heiltä, lääkäriltä ja kätilöltä, että ymmärtävätkö he todella minkälaisen asian kanssa he ovat tekemisissä? Lääkäri kivahti minulle, että kyllä. Sanoin että minulla ei sellainen olo ole, että toivoisin hieman ymmärrystä asiaan.. että voiko lääkäri ymmärtää miltä tuntuu, että kuukautiset alkavat äitienpäivä aamuna ja palvelu heillä on tällaista? Niin voitteko kuvitella, lääkäri sanoi minulle, ettei täällä ole pakko olla. On muitakin vaihtoehtoja. Johon minä totesin, että no näin on. Sen minä tiedän. Tämän jälkeen olin entistä hämmentyneempi – mitä naistentautien ylilääkäri minulle juuri sanoi??! Tämän jälkeen en sanonut lääkärille juuri muuta kuin, kiitos näkemiin. 

Ymmärrän, että yksityiselle puolelle voimme mennä, mutta että lääkäri ohjaa näin vahvasti? Johtuiko se siitä, että annoin suoran palautteen? Vai ärsytänkö häntä niin paljon? Vai mitä ihmettä!? Niin kuin hyvin tiedämme, yksityisen puolen hoidot maksavat toooodella paljon enemmän, kuin nämä julkisen puolen hoidot. 

Lähdin polilta ja soitin miehelleni, itkien. Kerroin mitä juuri oli tapahtunut. Häntä harmitti puolestani. Tsemppasi minua ja sanoi, että kohta tämä on ohi. Siihen meidän täytyy vain uskoa. Itkin koko matkan töihin ja yritin kasata itseni aamuista palaveria varten. Onneksi työmatka on aika pitkä, oli aikaa keräillä ne sirpaleet, jotka lääkärin sanoista särkyi. Itkua piisasi. Olin pyöristynyt. Tänä iltana kuitenkin alan pistämään itseäni. Haimme juuri piikin apteekista, 116€, tämä ensimmäinen setti. Irrotuspiikkiä en vielä ottanut. Enkä siis tiedä paljonko se maksaa. Jää nähtäväksi. 

Pitäkää peukkuja, kerron sitten miltä se tuntuu. 

MiiaKoo