Terveydenhuollon ammattilaisten suhtautuminen
Työ, meille jokaisella jotenkin tärkeä asia elämässä. Meistä jokainen suhtautuu siihen omalla tavallaan. Se on jokaisen oikeus! Pitäkäämme siitä kiinni. Pohtiessaan omaa työtään, miten suhtaudut siihen? Intohimoisesti? Koetko tekeväsi merkityksellistä työtä? Näitä asioita olen paljon pohtinut joutuessani vierailemaan lapsettomuuspoliklinikalla ja olemaan tekemisissä terveydenhuollon ammattilaisten kanssa. Myös miettien omaa ammattiani ja työtäni. Työskennellen sellaisessa ammatissa, jossa olen välillisesti terveydenhuollon ammattilaisten kanssa tekemisissä ja hoidan vuorostani heidän asioita.
Kehittäjänä tyyppinä sitä usein pohtii, että voisiko asioita tehdä toisin. Minun kokemus siitä, että lapsettomuuspoliklinikka tekee työtä liukuhihnalla, on aika hurja kokemus. Jos pohditaan sitä, että minkälaisen asian kanssa ollaan tekemisissä. Olisiko meille annettu niin ristiriitaista tietoa, jos meidän asiaamme olisi hoitanut yksi ja sama kätilö? Tuskin näin olisi käynyt.
Ymmärrän, että he tekevät vuorotyötä ja aina ei voi yksi ja sama ammattilainen hoitaa asiakkaan asiaa. Mutta onko työ terveydenhuollon ammattilaisena menettänyt merkityksen, jos ei ehdi asiakkaan papereihin perehtyä kunnolla? Tai oletetaan, että kaikilla meillä asiakkailla on sama tilanne. Toki ylilääkäri, kenelle palautteen asiasta annoin, sanoi, että he käyvät tämän perusteellisesti läpi ja miettivät missä kohtaan meni pieleen. Se kuulosti oikein hyvältä, mutta minusta yksikin kerta tämän asian, lapsettomuuden, parissa on liikaa. Ei kenenkään pidä terveydenhuollon ammattilaisten vuoksi stressaantua. Mutta tiedän, etten ole ainut, jolla tämä kokemus on.
Kehotankin teitä jokaista, teette sitten ikinä mitä työtä teettekin, miettimään millaisten asioiden parissa työskentelet, kohtaatko ihmisiä? Toimitko asiakaspalvelussa, edes välillisesti? Asiat voivat olla vastapuolelle todella isoja, ainutkertaisia elämässä, vaikka tekisit itse sitä työksesi, joka päivä. Asiat voivat olla hyvin eri mittakaavassa sinulle ja sille toiselle. Yrittäkäämme aina asettua myös sen toisen osapuolen saappaisiin.
Pohdittavaksi jää, myös minulle, voiko lapsettomuuspoliklinikalla tehdä työtä liukuhihnalla? Uutta naista vaan tutkimuspöydälle, jalat telineisiin ja tutkimusvälineet käsiin.. Kyllä, jollekin se on työ mutta siinä pöydällä olevalle se saattaa olla elämän suurin unelma, joka voidaan muutamalla lauseella romuttaa, loppu iäksi. Mikä muu asia teidän mielestänne voi olla samanlainen? Jätän sen teidän pohdittavaksi ja mielelläni kuulen kommentteja 🙂 Kertokaa rohkeasti!
Siitä suuresta unelmat haaveileva MiiaKoo
P.s löydät minut instasta ja facebookista @liiansuuriunelma – Käyhän tykkäilees, pysyt mukana kun päivitän blogia.