Toimistoleggingsit, eli aina saa kärsiä ja hävetä

No niin, nyt se on sitten mennyt toimistolle paitulissa ja leggingseissä. Eikä edes tajua hävetä.

Mutta katsokaas, kun paitulissa on pääkallo ja luita (mutta niin epäselvästi, että sen huomaamiseksi pitäisi tiirata tosi epäkohteliaasti mun tissiosastoa) ja leggingsitkin tosi hämäävästi mustat. Eli tämähän on käytännössä ihan ja kokonaan eri asia. Niin että sovitaanko nyt vain yhdessä, että eihän tämä ole yhtään paha, ja tyylirikostenkin saralla vain vähäinen rikkomus. Rangaistuksena korkeintaan kevyt nuhtelu tai muu teräväsanainen huomautus.

Ja koska voin, otin lähikuvan (tai kaksi, mutta kuka laskee) kengistäni.

Ne on tuntumasta päätellen tehty jostain pahvista, niillä on kävelty (tai kiitos koron, köpötelty) niin paljon, että pohja on kulunut ehkä irti ja niiden pintaan tarttuu jokaikinen kissankarva, pölyhiukkanen ja pieni pörröinen eläin noin kolmen metrin säteeltä. Mutta minä ja minun toimistoleggingsit niin noista tykätään.