Auki, kiinni

Kaksi yhden hinnalla, tänään esitellään ei vaan päivän, vaan kahden asu! Ja pohditaan vähän tukka-asioita, kun se melkeen tätä aihetta (tyyliä/tyylittömyyttä) liippaa.

Aloitetaan vaikka tuosta rönttätakista. Se on varsinainen kauhistus kaikille, jotka eivät istu oman esteettisen silmänsä päällä. Mutta se on niin kivan lörppäisä, sinne mahtuu alle vaikka millainen villapaita ja sen taskuihin mahtuu puolielämää. Lisäksi sitä on mahdoton käyttää kiinni, sen pitää epäkäytännöllisesti liehua auki. Maanantaina tsemppasin, oli oikeen hieno ei-trikoinen ja ei-college-kankainen paita päällä. Siinä on sellaiset hauskat hapsut roikkumassa kauluksesta, mutta yllättäen en niitä saanut ikuistettua kuvaan. Yhteistä eilisen ja tän päivän asuissa on rönttätakki, huivi ja villatakki. Tänään pistin paidan vaihtoon (koska saatoin eilen pillata siihen vähän lettuhilloa illalla) ja pistin joskus valehtelematta viitisen vuotta sitten Seppälästä löytämäni pianomekon. Vähän on härskin lyhyt (tunnistaa siitä että aina tuolista noustessa epäilyttää että näkyykö kalsarit kaikille).

Mutta sitä tukkapohdintaa. Oon vähän haaveillut polkkatukasta, mutta toisaalta sitä ei sitten saisi nutturalle enää mitenkään järkevästi. Pitkä tukka on kiva, mutta aukinaisena se on vähän pörröisä ja hompsuinen, joten pidän sitä pääasiassa kiinni. Että mikä ilo on pitkistä kutreista kun ne on aina niputettu pompulalla kasaan? En myöskään osaa sanoa että tykkäänkö etutukasta vai en, että pitäisköhän se kasvattaa taas pois. Mutta pipokeleillä näyttää kaljulta ilman etutukkaa! Varsinainen 1st world problems -osasto tämä mää ja mun etutukka. Mutta näillä mennään. Ei kovin tyylikästä, mutta toistaiseksi en oo vielä aamupimeydessä lähtenyt töihin verskoissa (se päivä on vielä edessä).