Loppuelämän ensimmäinen päivä.

Today is gonna be a changing day in your life.

Ihmeellinen päivä. Olo on yhtä aikaa raskas ja kevyt, olen hämmentynyt mutta jossain sisälläni ihan pieninä kuplina poreilee sellainen arka ilo, jota en ole kokenut pitkään aikaan.

Minä puhuin. Puhuin melkein puolitoista tuntia terapeutille, täysin tuntemattomalle ihmiselle sellaisia asioita, joita en ole koskaan puhunut kenellekään. Uskalsin sanoa ääneen asioita, joiden ajatteleminenkin on ollut minulle tähän asti liikaa.

Itkin paljon, itkin ennen kuin olin ehtinyt sanoa sanaakaan, senkin tiesin jo etukäteen että niin käy. Eikä se haitannut mitään , sain itkeä ja olla heikko.

Sain olla Minä.

Pystyin vihdoinkin nousemaan sen valtavan tunkion huipulle ja iskemään lapioni paskaan. Minä pystyin siihen, jumalauta. Ensi viikolla jatkan lapioimista.

There is plenty more where that came from.