Mistä ei voi puhua, siitä on kirjoitettava.

En osaa puhua. Minun on siis kirjoitettava.

Kas niin, valehtelin heti. Osaanhan minä puhua. Osaan puhua vaikkapa kaikesta keveästä ja pinnallisesta, kuten kauniista vaatteista ja kengistä. Osaan puhua siitä, miten synkkää tämä pimeä aika on ja miten ihanaa on sitten kun tulee kevät. Osaan puhua ärsyttävistä julkkiksista, joulukiloista, ruokavaliohysteriasta ja omasta suosikistani presidentinvaaleissa. Osaan puhua siitä, miten ärsyttävää on kun keskustan ruokakaupoista ei saa enää niitä hyviä viinietikkaperunalastuja.

Osaan puhua kaikenlaisesta.

Paitsi itsestäni.

Siitä kuka minä olen.

Ja mitä minä haluan.

Siitä on tultava nyt loppu. On uskallettava kirjoittaa kaikki ulos, vaikka sieltä tulisi mitä.

Vaikka sieltä tulisi mitä.