Ihana Märta.

Katsoin hiljattain dokumentin kirjailija Märta Tikkasesta. Ihana nainen, joka on saanut elämältä niskaansa melkoisen setin paskaa ja vielä selvinnyt siitä kaikesta.

Upea kirjailija, valovoimainen nainen.

Haluan olla niin kuin hän.

Märta sanoi, että siitä mikä eniten pelottaa, on kirjoitettava. Minä uskon Märtaa. Siitä minäkin haluan kirjoittaa.

 

Kyllä sinä olet voimakas

sanovat ihmiset joskus

minulle

Ja minä ajattelen

kaikkea mitä on tapahtunut

ehkä

minä olenkin voimakas

 

Niin, kai se sitten niin on

minä kai olen sitten voimakas

 

Voimakkaat eivät taivu

He katkeavat

 

ja murtuvat

 

(Märta Tikkanen: Vuosisadan rakkaustarina)

Suhteet Oma elämä Kirjat

Marttakerhosta päivää.

Valitessani nimimerkkiä olisin halunnut olla Martta, mutta se oli jo varattu. Otin siis yhden teen pois ja laitoin tilalle hoon, veri international, juu nou. Martha kuulostaa myös mukavasti rouhealta soul-mamalta. Sehän minulle sopii.

Miksi Martta? Ei niinkään raamatullisen esikuvansa vuoksi, vaikka sekin sopisi tilanteeseen. Ajattelin sen olevan hauska viittaus hieman toisenlaisiin säilöjiin, Marttoihin. Tai mistä minä tiedän kuinka paljon tukahdutettuja tunteita, toiveitailojasuruja sinne suolasienien ja pikkelsien joukkoon aina syksyisin lurautetaan.

Saatan minäkin vielä joskus hilloja tölkittää, mutta syksyyn on vielä matkaa. Nyt on aika keskittyä kansien aukomiseen ja purkkien tonkimiseen.

Heti kun vain tiedän, mistä aloitan.

 

Suhteet Oma elämä