Kaipailen KirjeKaveria

Moi mitä sulle kuuluu? Mulle kuuluu hyvää.

Näin kuuluis kohteliaasti aloittaa joka kirje kaverille suunnattu kirjelmä – paskat

Oikeesti mulle kuuluu Mullistavia mietteitä, pitkän linjan vitutusta ja anteeksi antoa. Mutta eihän niistä parane puhua ollenkaan hyväsanaisia sivistyneitä tikkuperseisiä ladyjä ja herrasmiehiä kun ollaan.

EiEiEi sielu huutaa heikossa lopeen uupuneessa kehossa, VittuEi! 

Niin, Huh ja anteeks kielenkäyttöni ei niin vaan saa voimasanoja käyttää ja eikä ne ees sovi mun suuhun kun oon tämmönen rauhaa rakastava joogaavahippi-intiaani nainen! Vitut!!!

Täällä keskisormet ojossa huutelen ilmoille, persettä ja paskaa. Oon niin kosketuksissa johonkin joka on tukahdutettu, piilotettu ja painettu alas. Raivo, viha ja kiukku jotka löysi tiensä tähän kehoon surun ja hylätyksi tulemisen tunteen jälkeen. Joten Paskat, hylätkää vaan jos ei miellytä, mä en jaksa ainakaan enää miellyttää.

Tosiaan viikon teemana hengitystreenit osa 2 – päivä kaks! Teemana Rakkaus! 

Mielikuvat rakkaudesta ei ehkä ensimmäisenä oo se että haluut repiä joltain pään irti ja kusta vielä mielenosotuksellisesti loppu kehon päälle – mut hei ennemmin tää tunne kun se että nyyhkytät jossain nurkassa sitä et oot vaan niin vitun pieni, arvoton ja vailla rakkautta! 

Vielä viis päivää jäljellä avata tajunnan tasoja, ravistella salvattuja ovia. Oon niin valmis – täältä tullaan aamuinen dynsky, räin ämpäriin ja kiroon kaikki maan rakoon jotta voin taas rakastaa.

Että pusuja vaan kaikille

Lilamayi