Se on oikeesti aika vaikeaa. Ootteko ikinä aatellu oikeesti ton lauseen syvintä olemusta? ”Carpe diem”? Tai miten tän parhaiten muotoilis: hyvät hetket, tilanteet ja päivät on ainakin mun elämässä lähinnä lipunut ohi ilman suurempia tunteita. En yleensä osaa ihanassa hetkessä nauttia siitä täysin rinnoin, niin että kiemurtelen onnesta. Robinin sanoin ”parasta just nyt” ei tunnu jotenkin omalta.

Mä oon sellanen, että osaan arvostaa hyviä hetkiä ja aikoja vasta jälkeenpäin. Aika kultaa muistot, tiiättehän te. Jos mietin mennyttä mun sisällä saattaa räyhätä ihan hullu ikävä menneisyyteen. Tykkään heittäytyä ikävään, ja kokea niitä onnentunteita sen kautta. Ikävä viime kesää, ikävä omia lakkiaisia, ikävä niitä arkisia haleja ja pusuja entisen hellun kanssa. Ikävä ihan tavallisia tilanteita, kun pyöräiltiin parhaan kaverin kanssa umpikännissä rokkifestareille. Tiivistetysti, ei niiden hetkien hienoutta tajua siinä eläessä.

Mulla on ollu rankka pääsykoekevät takana, ja ihan valehtelematta en ole koskaan odottanut kesää näin vimmatusti. En oikeen tiedä mistä tää johtuu, saattaa olla tästä keväästä tai saattaa olla mun maailmankatsomuksen kypsymisestä, mutta nykyään osaan arvostaa ihan niitä arkisia ja pieniäkin asioita. Osaan olla onnellinen kaikista näkemistäni ja kokemistani kivoista juttuista just siinä hetkessä. Löydän jotain positiivista kaikesta. Pyöräilin Tampereella vittumaisen harmaana maanantaina kohti kirjastoa, ja mieletöntä onnentunnetta mulle toi keski-ikäinen mies asusteenaan punainen ilmapallo, jossa luki ”I Love Mondays”. Toissapäivänä tallustelin meidän vihreällä takapihalla kaatosateessa ja ihan vahingossa haistelin kesää. Kastuneen nurmikon ja tuomenkukkien tuoksu suorastaan löi mut valtavalla voimalla eloon.

Ja oon tästä kaikesta ihan mielettömän onnellinen: mulla on mittarissa ikää vasta 19 vuotta, ja oon jo nyt oppinut elämään hetkessä aidosti. Tiedän, että mulla on edessä just another kylmänkuuma Suomi-kesä, mutta silti tiedän sen olevan elämäni kesä. En saata edes ajatella, kuinka onnellinen tuun olemaan!

Tän sateisen maanantain kunniaksi laitan soimaan Reginan Haluan Sut, ja kuvittelen olevani rakastunut. Mä oon elossa.