Lentokenttähyvästien kamaluudesta
Minun ja Nguyenin kuuden päivän Pohjois-Vietnamin loma tuli eilen päätökseensä, kun minä lähdin Hanoin lentokentältä kohti Suomea ja Nguyen lensi takaisin Nha Trangiin. Lomamme oli todella tapahtumarikas ja ihana. Kirjoitan lomasta ja Pohjois-Vietnamista vielä erikseen, mutta nyt halusin vain tulla purkamaan tuntoja hyvästeistä ja etäsuhteesta. Nguyenin lento Nha Trangiin lähti vasta minun lentoni jälkeen, joten Nguyen saatteli minut lentokentälle. Ensimmäiset itkut itkin jo taksissa matkalla lentokentällä ja täydellinen romahdus tuli, kun oli viimeisten halausten aika. Hyvästien sanominen tuntui kamalalta ja itkin koko turvallisuustarkastuksen läpi, mistä siirryin suoraan vessakoppiin keräilemään itseäni.
Soimaan itseäni koko ideasta lähteä Suomeen töihin, mutta olemme yhdessä käyneet eri vaihtoehtoja läpi ja etäsuhde tuntui ainakin suunnitteluhetkellä parhaimmalta. Yksi vaihtoehto olisi tietenkin vain jäädä Vietnamiin ympärivuotisesti, mutta rakastan työtäni Metsähallituksella. Kesätyön palkkojen ansiosta pääsen myös käymään Suomessa tapaamassa perhettä ja ystäviä ilman, että joutuisin käyttämään lenttolippuihin kaikki säästöni. Vaikka Vietnamin mittapuulla opettajan palkkani onkin melko korkea, Suomen palkat ovat silti moninkertaisia. Toinen vaihtoehto olisi, että Nguyen tulisi mukanani Suomeen kesäksi. Tämä ajatus tosin hylättiin mahdottomana jo kauan sitten. Viisumin saanti on monimutkaista ja työni vuoksi olen maanantaista perjantaihin merellä, joten Nguyen joutuisi olemaan viikot yksin vieraassa maassa. Kesällä Nguyenillä on myös eniten asiakkaita ja iso osa koko vuoden tienesteistä tehdään kesäkuukausien aikana.
Etäsuhde tuntuu kamalalta, mutta vaihtoehdot ovat melko vähissä, joten yritän hyväksyä, että tämä on meidän elämää nyt ja toivottavasti joskus tulevaisuudessa tilanne on toisen. Tiedän kokemuksesta, että ensimmäiset päivät tulevat olemaan vaikeimpia. Tällä hetkellä tuntuu kuin osa minusta olisi revitty irti noustessani lentokoneeseen Hanoissa. Ja nyt pitää opetella taas nukkumaan yksin ja totuttautua siihen, ettei ettei saakaan joka päivä suukkoja ja haleja. Tiedän kuitenkin, että tilanteeseen tottuu ja päivittäisistä whatsappviesteistä ja skypepuheluista tulee pian rutiinia. On myös ihanaa viettää aikaa perheen ja ystävien kanssa ja se vie ajatuksia pois ikävästä.
Onko siellä muita, joilla on kokemusta etäsuhteesta? Otan mielelläni vinkkejä vastaan ikävän selättämiseen ja etäsuhteesta selviämiseen liittyen!
Ihanat siskot tulivat lentokentälle vastaan karjalanpiirakoiden ja fazerin sinisen kanssa <3