Ensimmäinen viikko takaisin Vietnamissa.
Tänään tulee täyteen viikko siitä, kun palasin takaisin Vietnamiin asumaan. Kaikki täällä on niin tuttua, mutta samalla on uudestaan totuttauduttava jatkuvaan meteliin ja hälinään, mitkä alkavat välittömästti omasta huoneesta poistuttaessa. On myös totuttava taas jatkuvaan tuijotukseen, kieleen, jota en vieläkään ymmärrä muutamaa sanaa enempää sekä lattialla syömiseen. On kuitenkin ihanaa olla taas täällä, parasta on tietenkin vain olla Nguyenin ja Xi Ngaun (Nguyenin pojan) kanssa, mutta vietnamilainen ruoka tulee hyvänä kakkosena. Täällä on vielä sadekausi, joten viikon aikana on satanut paljon. Sadekauden hyvä puoli on kuitenkin se, että ilma on raikasta ja edes keskipäivällä ei ole liian kuuma.
Ensimmäiset kaksi päivää palattuani meni kiireisissä tunnelmissa, sillä viimeistelin hakemusta tohtorikoulutukseen, minne viimeinen hakupäivä oli 1. joulukuuta. Välittömästi hakemuksen lähetettyäni alkoi kurkussa tuntua kutinaa ja siitä alkoi tähän päivään asti kestänyt nuhakuume. Pahin alkaa onneksi olemaan jo ohi, vihdoin! Nguyen on myös ollut viime aikoina kiireinen, sillä hän tekee työnsä ohessa sukelluskouluttaja crossoveria toiselle sukellusjärjestölle, eli Nguyen on jo kouluttaja, mutta hankkii nyt pätevyyden opettaa myös toisen järjestön nimen alla. Eilen olo oli jo sen verran hyvä, että pääsin uima-altaan reunalle seuraamaan koulutusta ja oli mukavaa olla ulkona ihmisten ilmoilla muutaman päivän sängyssä makaamisen jälkeen. Nha Trangissa oli melko vaikea päästä itsenäisyyspäivän ja Suomi100- juhlan tunnelmiin, mutta laitoin kuitenkin viestiä ainoalle suomalaiselle kenen tiedän täällä itseni lisäksi asuvan ja kävimme illalla juomassa maljat Suomen kunniaksi.
Huomenillalla lähdemme yöbussilla Saigoniin, missä minulla on lauantai aamulla TOEFL-kielitesti tohtorikoulutuspaikkaa varten. Olen tehnyt kyseisen testin jo vuonna 2012, mutta testitulokset vanhentuvat kahdessa vuodessa, joten testi pitää tehdä uudestaan. Yhdeltä yöllä lähtee lentomme Cebulle, Filippiineille! Matkasta tulee pitkä ja raskas, sillä ainoat järkevät lennot Cebulle lähtevät yöllä, vaihtoaika Manilassa on yli neljä tuntia ja Cebulta meidän pitää vielä matkustaa lautalla kaksi tuntia Boholille. Filippiinit näyttää kartalla olevan niin lähellä Vietnamia, mutta jo nyt on tullut selväksi, että liikkuminen eri saarien välillä on aikaavievää.
Ihanaa kuitenkin päästä lomalle! Tämä tulee myös olemaan ensimmäinen yhteinen matkamme Vietnamin ulkopuolelle Nguyenin kanssa. Kymmenen lomapäivän aikana aion seikkailla, sukeltaa, snorkalata ja uida mahdollisimman paljon, viettää laatuaikaa Nguyenin kanssa ja tutustua Nguyenin Filippiineillä asuviin kavereihin ja muihin mukaviin ihmisiin sekä nauttia joka hetkestä (jopa niistä yölennoista ja pitkistä vaihtoajoista). Blogin pariin palailen lomamme jälkeen. Filippiinit täältä tullaan!
PS. Huhhuh juuri kun olin ajamassa kahvilaan julkaisemaan tätä postausta, jouduin ensimmäiseen moottoripyöräkolariini Vietnamissa! Tulin pieneltä kujalta isolle tielle ja katsoin mielestäni huolellisesti kumpaankin suuntaan, mutta juuri kun olin päässyt tielle yksisuuntaista tietä vääräänsuuntaan kaahaava mies ajoi päälleni. Minulle eikä miehelle kummallekaan tapahtunut mitään, mutta skootterini meni todella pahasti hajalle eikä sitä saanut liikkumaan edes työntämällä. Paikalla oli onneksi useita silminnäkijöitä näkemässä, että kolari ei ollut minun syyni, sillä useasti tällaisissa tapauksissa ulkomaalainen joutuu maksajaksi. Soitin heti Nguyenin paikalle ja tämä jutteli päälleni ajaneen miehen kanssa. Mies oli humalassa, eikä hänellä ollut lainkaan rahaa, joten ei auttanut muu kuin lähteä puoliksi kantamaan ja puoliksi työntämään pyörää huoltamolle. Vieläkin vähän tärisyttää, mutta onni oli matkassa, että tästä selvisi vain muutamalla mustelmalla.
Sairaspäivän piristykset, muumijoulukalenteri (joka tosin piti pistää jääkaappiin, koska muurahaiset kävivät sen kimppuun) ja kasa hedelmiä
Sukeltajat harjoittelemassa
