Jalkapallohuumaa

Tällä viikolla Vietnam meni sekaisin jalkapallosta. Tiistaina Vietnam voitti Qatarin Aasia cupin nuorten semifinaalissa ja nousi näin ensimmäistä kertaa maan jalkapallohistoriassa finaaleihin. Me emme Nguyenin kanssa yleensä ole juurikaan kiinnostuneita urheilun seuraamisesta, mutta tällä viikolla jalkapallohuuma imaisi meidätkin mukaansa. Peli oli edelleen käynnissä, kun pääsin töistä tiistaina ja normaalin viiden ruuhkan sijaan kadut olivat täysin autiot, sillä kaikki olivat katsomassa peliä. Me katsoimme pelin lopun kotona ja sen ratkettua lähdimme ajelemaan kaupungille ihmettelemään meininkiä. Ajamisesta ei tosin tullut juuri mitään, sillä kadut olivat aivan tukossa autoista, moottoripyöristä ja Vietnamin lippuja heiluttelevista ihmisistä. 

Joka paikassa oli Vietnamin väreihin pukeutuneita ihmisiä huutamassa kuorossa ”VIETNAM VO DICH!” (”Vietnam voittoon!”). Monet olivat ottaneet kotoa mukaan kattiloita ja kauhoja ja paukuttivat niillä rytmiä. En ole koskaan aikaisemmin nähnyt vietnamilaisia niin riehaantuneina ja iloisina kuin tiistaina! Sitä meininkiä oli tosi hauska katsoa, tosin skootterin selässä välillä hieman pelotti!

Eilen lauantaina pelattiin cupin finaali, Vietnam vastaan Uzbekistan. Me olimme ystäväporukalla ravintolassa katsomassa peliä screeniltä ja ravintola oli täynnä Vietnamfaneja lippuineen ja torvineen ja tunnelma oli korkealla koko pelin ajan. Harmillisesti peli päättyi Uzbekistanin jatkoajalla tekemään 2-1 voittomaaliin, mutta lyhyen pettyneen hiljaisuuden jälkeen huuto ja kannustus alkoi uudestaan. Toinen sijakin on Vietnamille historiallinen voitto ja ihmiset ovat ylpeitä joukkueestaan. Tiistain tapaan kadut täyttyivät taas juhlivista ihmisistä ja bileet olivat jatkuneet aamuun asti. Videoita juhlinnasta voi nähdä mun Instagram-tilillä, @lindajokine. 

Jalkapallopelien välipäivät käytin sopivasti sairastamiseen. Mun pitkittynyt flunssa yltyi niin pahaksi, että jouduin olemaan pari päivää pois töistä, mikä tietysti harmittaa kovasti, sillä täällä kaikki poissaolot ovat aina palkattomia. Jouduin kuitenkin itse hankkimaan itselleni sijaisen ja lähettämään tälle tuntisuunnitelmat. Nyt olo alkaa onneksi olla parempi, joten toivottavasti tuossa oli koko loppuvuoden poissaolot! Eilen lauantaina olo oli jo sen verran hyvä, että pääsin oppilaitteni järjestämään uuden vuoden juhlaan. Niin kuin Suomessa juhlitaan pikkujouluja, Vietnamissa useat tahot järjestävät uuden vuoden juhlia ennen vietnamilaista uutta vuotta. Oppilaitteni juhlissa syötiin, juotiin ja palkittiin hyvin menestyneitä oppilaita. Pointsit oppilaille myös opejen kutsumisesta ja viinin tarjoamisesta! Näitä juhlia on luultavasti tulossa monta lisää seuraavien viikkojen aikana, sillä vietnamilainen uusi vuosi on ihan pian!

Linda