Kesäksi Suomeen!

Huhhuh, postaustaot vaan venyy pidemmiksi, sillä viime aikoina on ollut todella vaikeaa löytää aikaa ja kiinnostusta ylimääräiselle tietokoneen edessä istuskelulle kaiken tuntisuunnittelun ja kokeiden teon jälkeen. Viime viikolla sain myös otsikon mukaisia uutisia, eli työpaikka Suomessa varmistui ja lähtö on jo pelottavan pian! Viimeinen työpäiväni täällä on 19.5. ja Vietnamin viisumini umpeutuu 25.5., joten kerkeän hengähtää muutaman päivän ennen lähtöä. Työt Suomessa alkavat ensimmäinen kesäkuuta, joten jet lag pitäisi olla selätetty siihen mennessä. Ihanaa, että tänä vuonna aikataulu on hieman rennompi kuin viime vuonna! Viime toukokuussa olin vielä Nha Trangissa ohjaamassa sukelluksia 28. päivä, saavuin Suomeen 30. päivä ja työt alkoivat Oulussa 1. kesäkuuta.

Tunnelmat Suomeen paluusta ovat hyvin ristiriitaiset. Toisaalta on ihana päästä näkemään perhettä ja ystäviä ja syömään suklaata ja karjalanpiirakoita. Tiedän kuitenkin viime kesän kokemuksesta, että etäsuhde ei todellakaan tule olemaan herkkua jatkuvan ikävän, läheisyyden kaipuun ja pätkivään nettiin turhautumisen kanssa. Viime kesänä tuntui, että puhelin kasvaa käteen kiinni, kun koko ajan halusi viestitellä tai Facetimettää. Sain kuuden kuukauden työsopimuksen ja sen on tuplasti pidempi aika kuin viime kesänä. Luultavasti siis puolessa välissä joko Nguyen tulee käymään Suomessa tai minä Vietnamissa. Kuuden kuukauden jälkeen palaan takaisin Vietnamiin asumaan.

Olen tässä itseltäni kysellyt, että miksi edes hain koko paikkaa, kun etäsuhde tuntuu niin kurjalta. Olen päätynyt siihen vastaukseen, että vaikka parisuhde onkin mulle todella tärkeää, niin niin on työkin. Ja tämä ei ole mikä tahansa työpaikka vaan juuri se unelmien työpaikka. Nguyen myös ymmärtää sen, miten tärkeää mielekäs ja haastava työ on minulle ja kannusti hakemaan tätä paikkaa. Yritämme ajatella, että kun tällä hetkellä näyttäisi kovasti siltä, että loppuelämä vietetään yhdessä, niin kuusi kuukautta loppuelämästä ei ole juuri mitään (toivottavasti!!). 

Seuraavat viikot kuluvat taas kiireisissä merkeissä, kun oppilaille pitää järjestää loppukokeet ja antaa arvosanat sekä vapaa-ajalla etsiä tuliaisia ja pakata. Yritän kuitenkin ottaa vielä kaiken irti Vietnamin auringosta, Suomen kesästä kun ei koskaan tiedä!

Postauksen kuvat ovat viimeviikkoiselta maaseuturetkeltämme. Miten täältä voi muka lähteä pois??

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.