Meidän tarina
Meillä tuli eilen vuosi täyteen ensi tapaamisesta ja juhlistimme sitä tekemällä pienen moottoripyöräreissun rannikkoa pitkin. Kirjoitan reissusta vielä oman postauksen, mutta minusta on aina ollut todella mielenkiintoista lukea tarinoita siitä, miten pariskunnat ovat tutustuneet, joten kirjoitin nyt yksivuotispäivämme kunniaksi meidän tarinan.
Kaikki alkoi siitä, kun lähdin 14.10.2015 maisteriksi valmistumisen kunniaksi pitkälle reppureissulle. Suunnitelmana oli reissata lentämättä mahdollisimman pitkään, 1-2 vuotta, ilman suurempia suunnitelmia. Alustavasti ajattelin matkustavani Venäjän, Mongolian ja Kiinan läpi ja siitä siirtyä Laosin kautta Thaimaahan ja etelämpään. Suunnitelmat pitivät Kiinaan asti, mutta sitten sain pohjois-Kiinasta töitä ja jäin maahan kolmeksi kuukaudeksi. Kiina ei kuitenkaan missään vaiheessa sytyttänyt minua maana ja töiden loputtua halusinkin sieltä mahdollisimman nopeasti pois. Työnantajani maksoi lentoni etelä-Kiinaan lähelle Vietnamin rajaa, joten suunnitelmieni vastaisesti lähdinkin Laosin sijasta Vietnamiin. Mukaan lähti James, kiinalais-kanadalainen ystäväni, johon olin tutustuin Kiinassa. Suomalaiset saavat oleilla Vietnamissa 15 päivää ilman viisumia, joten päädyimme matkustamaan Hanoista Saigoniin tässä ajassa.
Rakastuin Vietnamiin heti rajan ylitettyäni. Kiinaan verrattuna Vietnam vaikutti rauhalliselta ja siistiltä ja ihmiset kohteliaammilta. Ja ruoka oli niin ihanaa! Kun pääsimme Nha Trangiin olin onneni kukkuloilla, monen kuukauden matkustamisen jälkeen olin vihdoin paikassa, missä tarkeni shortseissa ja t-paidassa ja merivesi oli lämmintä. Edellisestä sukelluskerrasta oli myös kulunut jo pidempi tovi, joten halusin ehdottomasti päästä pinnan alle. Reissukaverillani Jamesilla oli ongelmia kotona Kanadassa ja hän halusi viettää suurimman osan ajasta masistellen yksin hotellihuoneessa, joten tutkin Nha Trangia lähinnä itsekseni. Ensimmäisenä päivänä otin missiokseni varata sukellusretken ja kierrettyäni useat sukellusliikkeet, päädyin varaamaan reissun Angel Dive nimiseltä liikkeeltä.
Seuraavana aamuna lähdin innoissani retkelle. James halusi jälleen jäädä hotellihuoneeseen, mutta lisäkseni retkellä oli ranskalainen perhe ja kolme itävaltalaista miestä. Kukaan ei kuitenkaan juuri puhunut englantia, joten istuin veneessä itsekseni maisemia ihaillen. Jossain vaiheessa merimatkaa Nguyen tuli veneen takaosasta ja muistan ajatelleeni, että ”tuossapa on mielenkiintoisen oloinen tyyppi, oispa se mun sukellusopas”. Nguyen tuli juttelemaan kanssani perus sukellusopas-asiakas juttua, mutta hänen ajatuksensa olivat ilmeisesti samansuuntaiset, sillä hän kävi vaihtamassa retken järjestelyjä niin, että pääsi oppaakseni toisen oppaan sijasta. Teimme kolme sukellusta ja meillä oli tosi kivaa sekä veneessä, että pinnan alla. Paluumatkalla juttelimme sukeltamisesta, kaloista ja matkustelemisesta (eli kaikista mun lempiaiheista) ja mielessäni toivoin, että kumpa se kutsuisi vaikka oluelle. Juuri ennen satamaa Nguyen kertoi, että he ovat sukellusliikkeen porukalla tapaamassa illalla ja toivoisi, että liittyisin seuraan.
Ensimmäinen yhteiskuva meistä
Ilta oli todella hauska ja Nguyen lisäksi tutustuin myös muuhun Angel Diven henkilökuntaan ja kaikki olivat todella mukavia. Käytiin muutamassa eri baarissa ja lopulta reilusti puolenyön jälkeen kaikki päättivät lähteä kotia. Ulkona satoi ja olin jo lähdössä kävelemään hotellilleni, kun Nguyen veti luokseen ja suuteli. Olin aivan myyty, mutta kun Nguyen pyysi lähtemään yöksi luokseen, kieltäydyin, sillä en halunnut huolestuttaa Jamesia. Pienen keskustelun ja suudelmien jälkeen muutin kuitenkin mieleni ja vietin yöni Nguyenin kotona.
Aamulla Nguyen vei minut takaisin hotellilleni, mutta päätimme tavata myöhemmin Angel Divella. Mun viisumista uhkasi loppua päivät, joten olin varannut yöbussin jo samalle illalle. Vietimme kuitenkin lähes koko päivän yhdessä, teetä juoden ja kaikesta mahdollisesta keskustellen. Illalla Nguyen saattoi mut bussille ja auton lähtiessä liikkeelle nieleskelin kyyneliä. Päätin kuitenkin olla reipas reppureissaaja ja ajattelin, että tää nyt oli vaan tällainen hauska pieni lomaromanssi ja nyt kohti uusia seikkaluja. Nguyeniä oli kuitenkin vaikea unohtaa, sillä mies laittoi viestiä tai soitti lähes joka päivä. Noin viikon Kambodiassa reissaamisen jälkeen laitoin sähköpostia Angel Diven omistajalle ja kysyin voisinko tulla heille tekemään sukelluskouluttajakoulutusta työharjoitteluna. Vastaus oli myönteinen, joten hommasin kolmen kuukauden viisumin Vietnamiin. Itselleni selitin, että sukeltamisen takia vain palaan, sukelluskoulutus oli joka tapauksessa tarkoitus tehdä tämän reissun aikana ja nyt löytyi kiva paikka. Fiksulla, komealla ja hauskalla sukellusoppaalla, joka työskentelisi samassa putiikissa ei ollut asian kanssa mitään tekemistä! :D
No, kun palasin Nha Trangiin, Nguyen pyysi kanssaan rannalle kävelylle ja siitä asti olemme olleet yhdessä aina kun mahdollista, eli lähes koko ajan. Paluustani meni noin neljä päivää, kun kuulin Nguyenin kutsuvan minua tyttöystäväkseen. Kysyin asiasta ja vastaus oli, että ”no eikö se nyt ole itsestäänselvää”. Ja olihan se.
Huh, tulipas pitkä kertomus! Tarinan pointtina on kuitenkin ehkä se, että elämä kuljettaa välillä jänniin paikkoihin, jos sen antaa. Mun suunnitelma monen vuoden reppureissusta ei aivan toteutunutkaan, mutta sain sen sijasta jotain vielä paljon parempaa. :)
Ystävänpäiväkukat :)
