Hei vain pitkästä aikaa! Kesän kiireet ovat vihdoin takanapäin ja iltojen viiletessä sormet hakeutuvat kuin itsekseen näppäimistölle, joten on aika palata blogin pariin. Olen viettänyt kesän Suomessa töiden parissa ja Nguyeniä ikävöiden. Tein syyskuun lopussa Vietnamiin kahden viikon pikavisiitin, mutta jouduin vielä palaamaan Suomeen, sillä työsopimukseni jatkuu aina joulukuulle asti. Etäsuhdekiemuroista ja Vietnamin visiitistä kirjoitan lisää myöhemmin, mutta nyt halusin tulla kertomaan meitä öisin valvoittavasta viisumiongelmasta.

Niinkuin kesällä taisin blogissa mainita, suunnitelmanamme oli, että töitteni päätyttyä joulukuun alussa Nguyen tulisi ensimmäiselle Suomen vierailulleen. Tarkoituksenamme oli viettää joulukuu yhdessä Suomessa perheeni kanssa, minkä jälkeen minä ja Nguyen palaisimme tammikuussa Vietnamiin. Tiesimme, että viisumiprosessi olisi pitkä ja turhauttava, mutta uskoimme, että Nguyen saisi viisumin, kun vain hankkisimme kaikki tarvittavat dokumentit ja valmistelisimme hakemuksen huolellisesti. Keräsimme kesän aikana kasaan kaikki vaaditut paperit ja syyskuun alkupuolella Nguyen matkusti Ho Chi Minh Cityyn toimittamaan paperit viisumikeskukseen. Hakemuksessa piti itse hakemuslomakkeen lisäksi olla kutsukirje Suomesta, Nguyenin tilitiedot, lentolippuvaraukset, työsopimus sekä kirje työnantajalta, missä annetaan lupa lomaan. Äitini kirjoitti virallisen kutsukirjeen, sillä itse en ole asunut tai työskennellyt Suomessa täysipäiväisesti muutamaan vuoteen. Kutsukirjeen liitteiksi lähetimme äitini tilitiedot, varaustodistuksen Levin mökistä, sekä kiinteistötodistuksen äitini talosta. 

Olin jo Vietnamissa, kun kaksi viikkoa hakemuksen jättämisen Nguyen sai kirjeen suurlähetystöltä. Avasimme kirjeen innoissamme, mutta siellä olikin vain passi ilman viisumia sekä hylkäyskirje. Pettymyksen ja epäuskon määrä oli valtava, emme voineet uskoa, että Nguyenin hakemus oli hylätty. Syyksi hylkäämiseen oli laitettu, että ”edustusto epäilee, että hakija ei aio poistua Schengen-alueelta ennen hakemansa viisumin voimassaolon päättymistä”. Soitimme tietenkin heti suurlähetystöön, sillä emme ymmärtäneet, miten he olivat voineet tulla tällaiseen päätökseen. Suurlähetystöllä ei kuitenkaan ole velvoitetta perustella päätöksiään ja he kehoittivatkin meitä vain valittamaan päätöksestä tai tekemään uuden viisumihakemuksen. Uuden viisumihakemuksen tekeminen tuntui meistä aivan kohtuuttomalta, kun ottaa huomioon kaiken sen ajan ja vaivan mikä meni ensimmäisen hakemuksen laatimiseen. Viisumin hakeminen ei myöskään ole ilmaista, viisumimaksuihin, dokumenttien käännättämiseen ja matkoihin Nha Trangista Ho Chi Minh cityyn meni reilusti yli sata euroa, eikä tästä summasta palauteta euroakaan, vaikka hakemus hylättiin. Mietimme myös, että miten voisimme tehdä uuden hakemuksen, kun emme edes ymmärrä miksi ensimmäinen hylättiin, vaikka teimme kaiken niinkuin pyydettiin.

Päädyimme siis tekemään oikaisuvaatimuksen hylkäyspäätöksestä. Yritimme selvittää oikaisuvaatimuksessa ensimmäisen viisumihakemuksen mielestämme huolimatonta käsittelyä sekä sitä, että me rakennamme tällä hetkellä elämäämme Vietnamiin, emme Suomeen. Liitimme mukaan valokuvia meistä, kopiot viisumeistani todistukseksi oleskelustani Vietnamissa sekä kirjeen vietnamilaiselta työnantajaltani, missä kerrotaan minun palaavan Nha Trangiin töihin tammikuussa 2018. Päivä oikaisuvaatimuksen lähettämisen jälkeen saimme sähköpostin suurlähetystöltä, missä kerrottin, että he ovat vastaanottaneet oikaisuvaatimuksemme ja että sen käsittelyyn menee 1-2 kuukautta. Lähetin välittömästi suurlähetystölle sähköpostin ja anelin käsittelyn nopeuttamista, mutta asialle ei heidän mukaansa voi tehdä mitään. Suurlähetystössä on kuulema henkilökuntaa lomilla ja sen takia kova kiire.

Ensi viikolla tulee kuukausi siitä, kun lähetimme oikaisuvaatimuksen. Epätoivo ja turhautuminen kasvaa päivä päivältä, kun joulukuu lähenee emmekä vieläkään tiedä missä maassa tulemme sen viettämään. Perheeni ja ystäväni ovat myös todella pettyneitä, sillä kaikki haluaisivat tietenkin tavata Nguyenin ja viettää juhlapyhät kanssamme. Viime jouluna perheeni oli luonamme Vietnamissa, joten nyt olemme innolla odottaneet viettävämme yhteisen suomijoulun. Tuntuu niin väärältä, että rakas kihlattuni ei pääse tutustumaan kotimaahani, perheeseeni ja ystäviini.

Tilanne tuntuu todella sietämättömältä, mutta emme kai voi tehdä muuta kuin odottaa ja toivoa parasta. Päätimme kuitenkin jo, että jos viisumia ei myönnetä, lähdemme joulukuuksi Filippiineille ja luksuslomailemme siellä Suomen lomaan säästämillämme rahoilla.

Jos joku on ollut samankaltaisessa tilanteessa, niin mielelläni kuulen vinkkejä siihen miten pitää kikkailla, että Suomeen pääsee vierailulle tai sitten keinoja selviytyä tällaisesta pettymyksestä.

Postauksen kuvat omat lomaltani Vietnamista.