Suomalainen nainen + Vietnamilainen mies = ???
Vaikka monikulttuuriset suhteet lisääntyvät jatkuvasti ja etenkin länsimainen mies aasialaisen naisen kanssa on jo hyvin yleinen näky, niin länsimainen nainen ja aasialainen mies on vielä melko harvinainen yhdistelmä. Meillä on yksi vietnamilainen ystävä, jonka vaimo on venäläinen, mutta heidän lisäkseen emme tiedä muita meitä vastaavia pariskuntia. Länsimainen mies ja vietnamilainen nainen pariskuntia sen sijaan tunnemme useita.
Ennen Nguyenin kohtaamista olin jo pitkään aavistellut, että seuraava poikaystäväni ei olisi suomalainen, mutta jos minulle olisi joku kertonut kaksi vuotta sitten, että tulen olemaan vakavassa seurustelusuhteessa vietnamilaisen miehen kanssa, en olisi välttämättä aivan heti uskonut. Pakko myöntää, että mielikuvani aasialaisista miehistä oli hyvin stereotyyppinen, enkä pitänyt heitä kovin maskuliinisina. En ole varma, mistä nämä mielikuvat olivat syntyneet, sillä en ollut kovin montaa aasialaista miestä edes tavannut, saati käynyt hieman syvällisempää keskustelua heidän kanssaan. Reissatessani Mongolian, Kiinan ja Vietnamin halki, stereotypiat alkoivat kuitenkin murtumaan ja tajusin, että aasialaisia miehiä on moneen junaan, niin kuin kaiken muun maalaisiakin. Kun aloitimme tapailemaan Nguyenin kanssa, ajatus kansallisuudesta ei ollut missään vaiheessa pinnalla ajatuksissa, näin vain mielenkiintoisen tyypin, johon halusin tutustua paremmin.
Emme ole kumpikaan tyypillisimpiä kulttuuriemme edustajia, joten on vaikea sanoa mitään kulttuurieroista suhteessamme. Löydän Nguyenistä paljon erilaisuuksia verrattuna esimerkiksi suomalaisiin miehiin, mutta en tiedä edustavatko ne vietnamilaisuutta vai vaan hänen omaa persoonaansa. Minua häiritsevät monet asiat vietnamilaisessa seurustelu-/avioliittokulttuurissa, mutta Nguyen on kanssani näistä jutuista pitkälti samaa mieltä. Vaikka Vietnam on melko tasa-arvoinen maa, nainen on silti useasti parisuhteessa miehen palvelija, jolla ei ole juuri sananvaltaa. Miehet käyvät keskenään ryyppäämässä harva se ilta ja naiset jäävät hoitamaan kotia. Jos naiset otetaan mukaan, ei heille yleensä ole sijaa keskustelussa, vaan he vain juovat vettä ja istuvat hiljaa kännyköitään näpytellen. Ja tämä ei ole pelkästään miesten vika, sillä naiset itsekin vahvistavat näitä rooleja. Nguyen oli kyllästynyt tähän edellisissä suhteissaan ja halusi tasa-arvoisemman suhteen, missä palvelusuhdetta tärkeämpää on kumppanuus. Siksi seurustelu länsimaalaisen naisen kanssa tuntui luonnolliselta vaihtoehdolta.
Koska kaltaisemme pariskunta on vielä melko harvinainen näky, saamme paljon pitkiä katseita ja kyselyitä minne menemmekin. Aina ei jaksa ainaista tuijotuksen ja huomion kohteena oloa, joten käymme mielellämme samoissa ja ravintoloissa, kahviloissa ja baareissa, missä meidät jo tunnetaan. Suurin osa vietnamilaisista vaikuttaa kuitenkin olevan todella iloisia suhteestamme ja sitä kommentoidaan lähinnä positiiviseen sävyyn. Nguyen on kertonut saavansa paljon arvostusta erityisesti ikäistensä miesten keskuudessa, koska on ensinnäkin uskaltanut edes lähestyä länsimaista naista ja sitten saanut sen hullun vielä jäämään tänne.
Oudoimmat kommentit suhteestamme on saanut kuulla länsimaisten, erityisesti miesten, suusta. Olen saanut useamman kerran saanut kuulla uteluita poikaystäväni varustelusta ja suoria kysymyksiä, siitä miten voin olla vietnamilaisen miehen kanssa, kun ”niillähän on kaikilla niin pienet”. Usein nämä möläytykset ovat tulleet lähes tuntemattomien, yleensä keski-ikäisten, miesten suusta. Tekisi mieli vastata jotain todella nasevaa, mutta olen tyytynyt vain toteamaan, että ei ole sopivaa kysellä lähes tuntemattomalta naiselta tämän poikaystävän sukupuolielinten koosta.
Monikulttuurinen suhde vaatii paljon keskustelua ja kompromisseja, varsinkin, kun olemme niin erilaisista kulttuureista. Mutta parasta on se, että saamme luoda aivan omanlaisemme suhteen ja elämän ja ottaa siihen mukaan parhaat palat kummastakin kulttuurista. Ja tylsyys ei ainakaan pääse yllättämään, sillä kulttuurieroista riittää aina keskusteltavaa! :D
