Temppeleitä ja vesiputouksia

Vietnamilainen uusi vuosi alkaa olla vihdoin ohi ja paluu arkeen alkanut. Vaikka loma olikin tosi kiva, niin olen iloinen, että juhla alkaa olla ohi. Uutta vuotta juhlitaan täällä niin pitkään, että varsinkin viimeisinä päivinä alkoi ärsyttää, kun kaikki ravintolat ja baarit olivat niin täynnä ja liikenne ruuhkautui entisestään. Nyt on kiva taas elää normaalia arkea ja mun uusi työ biologian opettajana on alkanut todella hyvin. 

Viimeisenä yhteisenä lomapäivänämme otimme skootterin alle ja lähdimme maaseudulle. Noin kolmen vartin ajomatkan päässä kotoamme on kukkula, missä on paikallisten buddhalaisten suosima temppeli. Temppeli on saanut maineen paikkana, missä jumalat kuulevat rukoukset ja sen takia on varsin suosittu paikka. Uskon, että vahvaan uskonnolliseen kokemukseen vaikuttaa se, että temppeli on niin kauniissa paikassa. Alimmalle temppelille veivät kapeat portaat vesiputoukselta tulevan virran vieressä ja temppeli oli aivan vesiputouksen vieressä. Alin temppeli oli täynnä ihmisiä ja ilma oli taas sakeana suitsukkeiden savusta. Emme välittäneet ihmispaljoudesta, joten jatkoimme matkaa kukkulaa ylöspäin. Jyrkkien portaiden kiipeäminen trooppisessa helteessä ei ole helppoa hommaa, mutta niin sen arvoista. Pitkin matkaa tuli vastaan lisää temppeleitä, patsaita ja alttareita ja maisemat kukkulaa ympäröiville riisipelloille muuttuivat koko ajan komeammiksi. 

Kun viimein päästiin kukkulan huipulle, vesiputouksen alkulähteille, kasvoni olivat kirkuvan punaiset. Oli ihanaa istahtaa kivelle ja upottaa jalat viileään vuoristoveteen. Saatiin samalla ilmaiset kalapedikyyrit, kun pikkukalat tulivat nyppimään kuollutta ihoa jaloistamme. Hyvän tovin rentouduttuamme upeissa maisemissa lähdettiin laskeutumaan portaita. Paluumatka meni huomattavasti nopeammin, vaikka jäätiinkin vähän väliä ihmettelemään perhosia, toukkia tai muita otuksia. Takaisin kukkulan juurella kylmä sokeriruokomehu maistui niin hyvältä!

Oli todella ihana retki ja Nha Trang jaksaa yllättää mua näillä upeilla paikoilla, joita vaan löytyy koko ajan lisää. Nyt tuolla oli todella paljon ihmisiä uuden vuoden takia, joten haluaisin mennä uudestaan jonain päivänä. Suurin osa ihmisistä tosin jäi alemmille temppeleille ja kukkulan päällä saatiin rauhassa nauttia luonnosta ja hiljaisuudesta. Tämä temppeli ei juurikaan ole turistien tiedossa, eikä lisäkseni paikalla ollut muita ulkomaalaisia. Paljon ihmisiä kysyikin Nguyeniltä, että onko se turistiopas ja miten se on keksinyt ruveta tuomaan turisteja tänne. 😀