Ja Sarasvuo saarnasi

Ensin varoitus. Kuvat ovat huonoja. Tiedän. Kännykällä takaosan seisomapaikoilta räpsittyjä. Muualle kun ei eilen Kallion kirkossa mahtunut. Ei edes me 15 minuuttia etuajassa saapuneet. Siellä oli täyttä. Minä, kaverini ja noin 1398 muuta kiinnostunutta.

Ensin alusti kirkkoherra Laajasalo. Sitten soitti Juha Tapio ja kolmantena esiintyi saarnamies Sarasvuo ja hyvin esiintyikin. Häntä on siunattu puhumisenlahjalla. Jopa lyhyen keskittymiskyvyn Liftaaja pysyi hereillä koko reilun puolituntisen, vaikka alkuun epäilikin ja pohti miten täpötäydestä kirkkosalista poistutaan huomaamattoman vähäeleisesti ketään tönimättä. Kun ei tuota tarpeeksi nopeasti keksinyt, niin jäi sitten sijoilleen ja hyvä niin.

Saarna alkoi kertomuksilla vanhan testamentin veljesvihasta ja risteili Tyyne-tädin graafiseen raamattuun vasemman käden vatkatessa ilmaa. Jorina oli alkuun turhankin knoppailevaa minun makuuni ja ehdin jo tuomitsemaan saarnamiehen väärän paikan puhujaksi. Sitten saarna siirtyi armoon ja tuhlaajapojan tarinaan ja kuulija päätti olla armollinen ja välttää nopeita tuomioita. Kun saarna armosta pääsi kohtaan, jossa aina voi antaa anteeksi, aloittaa alusta ja palata takaisin, niin seisoi kuulija hiljaa paikoillaan ja ihaili saarnamiehen kykyä puhua ilman paperia reilun puolituntisen. Ihmetteli muistia, kun raamatun käännöksiä, kirjoja ja jakeita rallateltiin ulkomuistista, ja palasi takaisin maanpinnalle, kun kirjailija sekoittui maalariin. Ihminen hänkin. Ei tuomita pienestä erheestä. Eletään niin kuin hän opettaa. Ollaan armollisia. Hyvä se oli. Armoitettu puhuja.