Eilinen blogipostaus, jossa tunnustin kipeän suhteeni jouluun, kirvoitti tälle blogille ennennäkemättömän sähköpostikommenttivyöryn. Kiitos ystäväni Savosta. Viestisi on on luettu, se lämmitti ja aiheutti inspiraation – minä tarvitsen siedätyshoitoa. Siksi päätinkin omistaa joulukuun postaukset joululle. Kuinka omaperäistä. Teen joulunvihaajan joulukalenterin. Ihan 24 luukkua siinä ei tule olemaan, mutta ei se myöskään tule olemaan kovin vihainen. Siedätyshoitoahan tässä haetaan.

Joten here we go. Kolmannen päivän luukun takaa löytyy sisustuspainotteinen joulupostaus. Esittelen teille eilen mainitsemani joulukoristeen. Se on niin huomaamaton, että heräsin sen olemassa oloon vasta nyt joulun alla, kun iltana eräänä napsautin valot päälle ja kas, joulukoristehan se siinä katkaisijan päällä killui. Se on ollut paikallaan jo ainakin toukokuusta saakka. Eikä se ihan paha ole. Jotekin sympaattinenkin. Saa olla siinä joulun jälkeenkin ja varttoa paikallaan sitten sitä seuraavaa joulua.

Ja ajatella. Enää 21 yötä jouluun ja 377 päivää siitä seuraavaan.

Oikeasti minä vihaan joulua. Se tunkee joka paikkaan. Sitä ei voi välttää.

Tämän vuoden joulun merkit ovat:

Vuoden ensimmäinen joulukortti saapunut- check. Vuoden toinen joulukortti saapunut- check. Lahjaksi saatu joulukalenteri – check. Koko vuoden lampun kaulassa roikkunut tähtikoriste – check. Kaikki asoita, jotka ovat talouteen kulkeutuneet minun asiaan vaikuttamatta. Tai no joo, kyllä minulta kysyttiin, että haluanko kalenterin ja ihan itse sanoin joo. 

Listaan pitää lisätä vielä hyasintti, jonka huomasin tunkevan ulos ensimmäisiä kukkia. Niin, ja sen taisin ostaa ja kantaa kotiin ihan itse.

Soimaako pata nyt kattilaa vai kattila pataa?