Espoo

WP_20131031_004.jpg

WP_20131031_019.jpg

WP_20131031_020.jpg

WP_20131031_021.jpg

WP_20131031_023.jpg

Tänään risteilen Suomenlahden laineilla. Ystävän kanssa olemme matkalla ihanassa Tallinnassa. Oi! Mutta matkasta kerron myöhemmin, tänään palaan päivään kuukausi takaperin.

Olin liikkeellä aikaisin aamulla. Aurinko paistoi sysksyn matalalta ja keskustassa kävellessäni mietin, että tulee toinen näin ihana päivä niin matkustan yli kuntarajan ja menen retkelle Espooseen. Kun nyt kuitenkin oli jo marraskuu käsillä, niin aloin sitten pohtimaan, että tuleekohan näitä ihania ilmoja hetkeen ja päätin tehdä matkan samain tein. Nenä kohti Kamppia ja siellä bussiin, joka reittioppaan mukaan kaarsi läheltä WeeGeetä. Se oli ensimmäinen kertani siellä ja paikka oli wow! Minulla vierähti siellä monta tuntia. Espoon kaupungin museossa oli pala mammuutin takahammasta. Siis ihan oikeesti, onko Espoossa ollut joskus mammuutteja? Helinä Rautavaaran kodin krumeluureja katselin pitkän tovin ja sitten siirryin kuuntelmaan hänen nauhoitustaan Bob Marleyn hautajaisista. Lelumuseosta löysin paljon sellaista millä olen lapsena itsekin leikkinyt. WeePeen kamera lauloi ja moni sai sinä päivänä multimediaviestin, jossa luki: ”Muistatko?”

Kulttuuri Suosittelen

Ja Sarasvuo saarnasi

WP_20131125_004.jpg

WP_20131125_005.jpg

WP_20131125_008.jpg

Ensin varoitus. Kuvat ovat huonoja. Tiedän. Kännykällä takaosan seisomapaikoilta räpsittyjä. Muualle kun ei eilen Kallion kirkossa mahtunut. Ei edes me 15 minuuttia etuajassa saapuneet. Siellä oli täyttä. Minä, kaverini ja noin 1398 muuta kiinnostunutta.

Ensin alusti kirkkoherra Laajasalo. Sitten soitti Juha Tapio ja kolmantena esiintyi saarnamies Sarasvuo ja hyvin esiintyikin. Häntä on siunattu puhumisenlahjalla. Jopa lyhyen keskittymiskyvyn Liftaaja pysyi hereillä koko reilun puolituntisen, vaikka alkuun epäilikin ja pohti miten täpötäydestä kirkkosalista poistutaan huomaamattoman vähäeleisesti ketään tönimättä. Kun ei tuota tarpeeksi nopeasti keksinyt, niin jäi sitten sijoilleen ja hyvä niin.

Saarna alkoi kertomuksilla vanhan testamentin veljesvihasta ja risteili Tyyne-tädin graafiseen raamattuun vasemman käden vatkatessa ilmaa. Jorina oli alkuun turhankin knoppailevaa minun makuuni ja ehdin jo tuomitsemaan saarnamiehen väärän paikan puhujaksi. Sitten saarna siirtyi armoon ja tuhlaajapojan tarinaan ja kuulija päätti olla armollinen ja välttää nopeita tuomioita. Kun saarna armosta pääsi kohtaan, jossa aina voi antaa anteeksi, aloittaa alusta ja palata takaisin, niin seisoi kuulija hiljaa paikoillaan ja ihaili saarnamiehen kykyä puhua ilman paperia reilun puolituntisen. Ihmetteli muistia, kun raamatun käännöksiä, kirjoja ja jakeita rallateltiin ulkomuistista, ja palasi takaisin maanpinnalle, kun kirjailija sekoittui maalariin. Ihminen hänkin. Ei tuomita pienestä erheestä. Eletään niin kuin hän opettaa. Ollaan armollisia. Hyvä se oli. Armoitettu puhuja.

Puheenaiheet Uutiset ja yhteiskunta