Ystävä Espanjasta kävi. Me puhuimme ja samalla olimme huomaamattamme kiertäneet Kaivopuiston ja pysähtyneet kahville. Juttelu jatkui, seurueemme kasvoi ja etenimme muutaman korttelin. Päätimme juoda lasilliset. Minä tilasin jotain kivaa ja kuivaa, kaksi meistä kuplajuomaa ja ennakkoon ajatteleva tuopillisen. Minun 16 cl maksoi 15 euroa. Kääk! Ei jääty toisille.

Mentiin iltapalalle ja pienelle sangrialle. Paikan tyynyt, tuolit, juomat ja tapakset olivat koukuttavia ja lamppuhärveli juuri sellainen, mikä saa minut pystähtymään ja hymyilemään. Huokailin, kuvasin (juu, ilman salamaa), tilasin ja vilautin jotain ketjukorttia. Muistelin että silloin viimeksi, vuosisadan alussa, kun edellisen kerran kävin paikassa, siellä ei käytetty etukortteja. Itse asiassa, silloin etukortteja ei tainnut olla edes olemassa. Tämä ajatus valaisi. Olin  mummo tunnelissa.